Kumma kyllä, mutta mua ei pelota vaan olo on rauhallinen ja onnellinen. Tiedän, että tässä on jotain sellaista. Ei tarvitse miettiä miten on, sitä vaan on. Sitä vaan tietää, et miten tää elämä tulee menemään. Isot asiat on puhuttu ja niistä ollaan samaa mieltä. Toiselle on pystynyt puhumaan suoraan, salaisuuksia ei ole...niinhän sen pitää mennä.
Kaiken tän lisäksi olen tajunnu, kuinka mun edellinen suhde oli niin huono monella tapaa. Toki siinä hyvää oli, mutta se mistä kaikesta olin valmis luopumaan toisen takia on uskomattoman pitkä lista. Nyt mun ei tarvi luopua mistään - toki kompromisseja pienissä asioissa pitää tehdä, mut ne isot asiat! Niistä ollaan samaa mieltä.
Ei täällä ihan romanttisissa tunnelmissa oo oltu :D Et ei tää ihan siirappielämää oo...toiselle tuli yllättäen mahatauti, todella raju! Toista oon sit hoitanu ja siivoillu paikkoja. Eikö sitä siinä mitata parisuhteen laatu?! ;) Jos mitataan, niin tää vaan lähentää ja vahvistaa...ei se toinen (eikä itse) oo ihan superihminen. Vaikka lähellä sitä on.
No tänään olisi Toisen pitäny nähdä mun isä (joka on käymässä täällä), mut ei siitä ollut mihinkään ja ehtii sitä. Ehkä sitä lähtään sukulaisvierailulle parin kuukauden sisällä, kunhan aikataulut menee niin et se on mahdollista....ja tää ei ollut mun idea vaan Toinen ilmaisi, että haluaa et me käydään mun vanhempien luonna säännöllisesti* (ei joka kuukausi, mut parin-kolmen kuukauden välein).
Mut nyt lähden tuota potilasta hoitamaan...mukavaa alkuviikkoa!**
* mainittakoon vielä, et X ei ollut asiasta innoissaan ja kävi vaan yhden - siis yhden! - kerran suhteen aikana mun lapsuudenkotikaupungissa.
** tulipa huutomerkkejä tähän tekstiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti