En tiedä onko aika muuttanut muistoja, mutta en koe että mulla ois koskaan ollu tällaista oloa ku jonku ihmisen olen tavannu. Sellainen olo, että tuossa se on. Tiedän sen. Toki silloin ku avoliitossa olen asunut, niin itse olen ajatellu, että tuo se ihminen on, mutta tällä kertaa se ajatus on tullut todella nopeasti ja on erilainen
(vaikea selittää...). Ajatus pelottaa sillä Toisen on vaan tuntenut niin lyhyen ajan, mutta silti on varma olo.
Tästä asiasta on Toisen kanssa puhuttu ja tunne on molemmin puolinen. Toki ensitreffeillä oli hieman outo
(ei kuitenkaan vaivautunut) tunnelma. Siitäkin on puhuttu, että missään vaiheessa ei oo tullu sellaista vaivautunutta oloa tai edes pitäny miettiä miten toisen seurassa on. Kun toisen kylkeen parkkeeraa, on siinä se just mun kokoinen kolo.
Kerroin ystävälleni Toisesta ja hän totesi vaan että olen ihan "sekaisin", että hän oli samanlainen silloin ku tapasi miehensä. Tajusin myös, että Toisessa on sellaisia asioita mitä olen ns.kaivannut. Edellisessä suhteessani olin tyytynyt niihin asioihin mitä toisessa oli ja uskotellu itselleni, että ei niillä asioilla ole niin suurta merkitystä ja että ilman niitä voin elää. Toki voin elää ilman niitä, mutta jos löytää ihmisen joka on samoista asioista kiinnostunut niin en valita. En todellakaan valita.
Viikon aikana olen myös tajunnu, että vaikka sain X:ltä paljon, niin kaikkea en olisi koskaan voinut saada. Hyvä niin, koska X on mulle enää osa menneisyyttä. Se ei saa mussa enää juurikaan mitään liikahtamaan sisälläni. Ja tiedättekö kuinka uskomattomalta tuntuu tajuta, että se toinen on oikeasti historiaa. Ilman sitä ihmistä en olisi tässä tällaisena...vaikea syksy piti olla ja niitä itsetunnon rippeitä kerätä kasaan, mut ilman sitä en olis tässä.
laura laittoi kommenttia siitä että kuinka häntä pelottaa se, että osaa helposti huijata itseään ihastumaan. Samaa minäki mietin ja punnitsin mun tunteita Toista kohtaan. Uskon, että itseään on helppo huijata...olen sitä itsekin joskus muinoin tehnyt. Mutta en usko, että itseään voi näin huijata tai sit mää ansaitsen tästä oscarin :D
En voi sanoa, että katsotaan mitä tästä tulee, koska mää tiiän mitä tästä tulee ja sitä ku ajattelen - niin tulee oikeasti rauhallinen olo.
Toki pitää rauhassa edetä, mut onneksi missään ei oo sanottu kuinka hitaasti asioiden pitäisi mennä. Toisille sopii toinen tapa, toisille taas jokin muu. Onneksi.
Täältä siirapin keskeltä toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua! Itse olen taas töissä ja siellä pilvilinnoissa sit vapaa-ajan.
p.s. toisella on tänään synttärit. mitään lahjaa en ole ostanut, koska aika nopeasti tuli tää kaikki...ehkä sit myöhemmin muistan häntä jollain tapaa :)
