Tänään tuli radiosta Adelen - Someone Like You. Syksyllä kappale tuntui pahalta kuunnella, mut nyt ihanalta. Itse en enää ole se joka haikailee toisen perään, vaan olen siirtynyt eteenpäin ja saanut jotain paljon parempaa.
Kun kappale loppui katsoin murua joka ajoi. En ois voinu olla onnellisempi sillä hetkellä. Mää oon oikeasti löytäny jotain paljon parempaa. Mun paikan tässä maailmassa, oman paikan - murun vierestä.
Ihanaa on myös se et oppii huomaamaan toisesta asioita, vaikkei toista edes kunnolla näe. Äänen sävyt ja eleet kertovat niin paljon muutakin kuin ne pelkät sanat. Ja parasta on se, et vaikka toista alkaa kunnolla tuntemaan niin tunne ei hiivu toista kohtaan, vaan voimistuu päivä päivältä enemmän.
Tällaista siirappia tällä kertaa :)
P.s.kännykällä kirjoitan, et jos pahoja kirjoitusvirheitä on, niin pahoittelen sitä :)
3 kommenttia:
hola,ciao, moiii!!
arvaatko jo kuka tääl kirjottelee:)
mä oon ollu super kiireinen, siis apua, tuntuu et miten tästä keväästä selviää:D mut se ois kuule 5vkoa duunia ja opiskelua hulluna ja sit kutsuu aasia!
halusin vaan tulla pikasesti huikkaa et tääl vieläkin luetaan sun ihanan elämäntäyteisiä tekstejä :)
niin ja oli mulla asiaakin...
mä taidan olla ihastunut:P
halauksin,
laura
Ihanaa siirappia, ihana kipale!
laura: huipulta kuullostaa! Ihastuminen, oih ihanaa :) Mää kans odotan kesää, hukun opiskelujuttuihin.
Erkki: kiitti, joskus vähän siirappia pitää olla ;)
Lähetä kommentti