Mitä väliä sillä? Jokaisellahan on sellainen, sitä ei voi muuttaa jälkeenpäin. Haluaisinko muuttaa omaani tai jonku toisen menneisyyttä? En. Se on muovannut musta ja muista ihmisistä sellaisia kuin me nyt ollaan. Ilman menneisyyttä en olisi tässä, en tässä parisuhteessa ja varmaan työelämässä olisin opiskelujen sijaan.
En olisi koskaan uskaltanut hakea opiskelemaan, ellen olisi joitakin vuosia sitten tehny rohkeaa päätöstä: lähteä huonosta suhteesta, muuttaa toiselle paikkakunnalle jne. Mun koulutuspolku ei muutenkaan ole mennyt "normaalisti". En käynyt lukiota kolmeen vuoteen. Menin 18-vuotiaana töihin ja innostuin rahasta, varmaan monelle sen ikäiselle käy niin. Opiskelin aiemmin muuta, mutta uskalsin myöntää ettei se oo mun juttu vaikka alasta pidinki (enkä oo sitä täysin hylänny). Päätin vuosi sitten, että vielä haen opiskelemaan alaa mikä mua oikeasti kiinnostaa. Onneksi uskalsin.
Vaikka välillä opiskelujeni suhteen olen joutunut puremaan hammasta, venyttämään omaa jaksamistani ja sitten jostain taas se motivaatio on löytynyt vielä suurempana kuin aiemmin. Mietin vaan et miten jaksan opiskeluni viedä aikataulussa loppuun? Eli siihen tavoiteltuun 5 vuoteen. Sillä samalla hetkellä olen todennut itselleni, etten oo aiemminkaan tehny asioita niin kuin "normaalisti" ne tehdään. Menen sitä omaa opiskelupolkua ja valmistun omassa tahdissa. Tavoitteena pidän sitä 5 vuotta, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta niin sitten höllään tarvittaessa. Tää vaan tuntuu hassulta ku samalla toiset opiskelukaverini vetävät ns. ylimääräisiä kursseja jopa lyhyen sivuaineen verran. Huhuh, sanon minä. Onneksi joillain riittää energiaa.
Menneisyydestä onneksi kuitenki voi oppia, ei tarvi tehdä niitä samoja virheitä uudelleen. Toivottavasti.
Tänään on tällaiset ajatukset pyöriny mielessä. Menneisyys - monella eritavalla.
p.s.j a jottei teille jää epäselväksi, niin kursseista on läpi päästy (hyvillä arvosanoilla) yhtä ainoaa lukuunottamatta (siihen en edes lukenut ja meinas olla menemättä koko tenttiin...sallittakoon se yksi huono tulos ;)).
2 kommenttia:
Sinulla on hyvä asenne. Se on hyvä, että on tavoitteita, mutta niinkuin itsekin sanoit, niin ei se maailma siihen kaadu jos opiskelut ei oo ohi tuossa viidessä vuodessa. Esimerkiksi yksi lisävuosi sinne tänne, okei nyt se yksikin vuosi saattais tuntua pitkältä ajatukselta mut ei tunnu juuri missään siinä vaiheessa, kun loppu elämä eläkkeeseen asti menee kuitenkin töiden parissa.
Tunnen S:n kautta useampia vastaavan koulutuksen käyneitä, ja varmaan suurempi osa niistä on opiskellu yli 5 vuotta. Kukin menee eteenpäin just sillä tahdilla mikä itelleen tuntuu oikeelta :)
- M
Kiitos M <3 Tuo sun kommentti vaan vahvisti sitä et uskallan tehdä juuri niin kuin itse haluan :)
Lähetä kommentti