Myönnän et opiskelut painaa ihan sikana nyt päälle, raha on tiukilla, syöpä on varmaa. Mut hei! Kaikesta selvitään, jostain sitä rahaa kuitenki aina tulee, opiskeluista selviän (mennään vähän pienemmillä unilla). Joten mitä mää turhaan stressaan ja mietin asioita.
Toki on hyvä, että asioita miettii, mut kohtuu kaikessa. Turha vatvoo - ei ne siitä parane.
Raha on nyt asia mistä voisin kirjoittaa sata asiaa, mut en jaksa. Tylsä aihe - vai mitä??? Parisuhteesta ei nyt oo mitään kummallisempaa kirjoitettavaa...tuossahan se menee ja hyvin menee. Mitä sitä turhaa hehkuttaa ku asiat on niin kuin pitää. <3
Asunnosta en tajunnu ottaa ennnen -kuvia, joten mitään sisustuspostauksiakaan ei oo tulossa. Tai siis mun valokuvaajataidot on todella surkeat, väärä rajaus, väärä valo ja varmasti väärä kuvakulma. Nuo asiat ei sano mulle mitään - haittaakse? :D (nyt vissiin on aika sammuttaa kone ja mennä nukkumaan ku jutut alkaa meneee Putouksen JP:n tasolle, joka oli oikeasti suloinen :D ).
Ja taas nolona julkaisen postauksen jossa ei oo päätä eikä häntää, ja asia sisältö on todella surkea. Kunhan tää tästä vähän helpottaa, niin laitan jotain asiaa :) Sillä välin kertokaa te muut mitä teille kuuluu?
4 kommenttia:
Turhia postauksia ei olekaan ja mä ainakin luen mielelläni ihan kaikkea mitä kirjotat, vaikka itestäs tuntuiskin ettei oo mitään päätä eikä häntää :)
Huh, toisteks viimenen yövuoro meneillään, onneks mun työpari on mahtava ja nää kaikki 4 yötä tähän mennessä + tää meneillään oleva ollu tosi rauhallisia. Täytyy vaan toivoa että jatkuu loppuun asti yhtä rauhallisesti ja mukavasti. :)
Oon niin täpinöissäni, että pääsen tällä viikolla kotikulmille käymään, viettämään aikaa perheen kanssa ja näkemään kahta hyvää ystävää. Pitkän työrupeaman jälkeen alkaa arvostaa todella paljon tällaisia asioita. Ja sitä että pääseen S:n kanssa istumaan iltaa, vaikka ihan kotonakin. Yhteinen aika läheisten kanssa on kyllä todella suuressa arvostuksessa nyt, tietysti muutenkin, mutta jotenkin nyt kun töiden takia aikaa toiselle saati kauempana asuville ystäville ei ole niin paljon kuin joskus aiemmin on ollut, niin se arvostus yhteisiä hetkiä kohtaan nousee todella suureksi ja tälläistä kotiseudunreissua odottaa paljon! :)
Siinä oli vähän mun kuulumisia, ois kiva nähäkin pian, sitten kun sun opiskelukiire vähän helpottaa! Tuntuu että ois paljon juteltavaa :D
- M
Moi mary!
minä tuun pitkästä aikaa huikkaaamaan,arvaatko jo kuka tääl kirjottelee:)
on ollu aikamoista huisketta, painaa opintojen dl:t päälle ja pahasti ja toukokuussa aasian vallotus! :) sain kivan työhaastiksen, nyt vaan peukkuja pystyyn et saisin sen duunin sit loppukesäksi (alkanu nykyne duunipaikka tökkiä)!
ei ole paljon ehtiny miehiä/sydänsuruja miettiä, apua, ehkäpä mäki tässä alan pikkuhiljaa parantua? olin tosiaan tos pienimuotoises onnettomuudes, auto kierähti 5krt katon kautta ympäri, mutta mulle ei sattunu mitään! ei naarmuakaan! voit uskoa ettei oo paljoa ehtiny miettiä tyhjänpäiväsiä sydänsuruja :DD toi kyllä oli henkisesti raskas juttu toi mun onnettomuus, mut nyt maistuu elämä entistä paremmalta :) kevättä kohti tässä mennään ja kovasti! hei ehkäpä minäki täs viel törmään johonki mukavaan mieheen?:P you never know!
tsemppiä opintoihin yms!
halauksin, laura
Moi! Joskus syksyllä löysin blogisi ja pitkästä aikaa tulin kurkkaamaan, mitäs sinulle kuuluu. Ja mahtavia uutisia täällä odotti! Aurinkoista kevään jatkoa teille!
-Riikka
M: yövuorot on joskus jänniä ;) onneksi on kiva työpari, muuten vois olla aika raskasta ja pitkiä öitä! Huippua, et pääset kotiin, se tekee hyvää ja näkee niitä läheisiä <3 Ai S:n kans kahdestaan vietätte iltaa kotona! Voiko parempaa olla? Ei. Oma kulta ja koti-ilta, ei sen kummempaa tarvita.
Ja sulle löytyy aikaa, on paljon juteltavaa! Saat kertoa tarkemmin teidän suunnitelmista...ja mulla on jotain mitä sulle näyttää ;)
laura: kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Ai deadlinit painaa sullakin päälle :D Mää päätin skipata yhden kurssin tältä keväältä, ei vaan pysty repeämään joka paikaan - eikä tarvi.
Pidä peukkuja sulle sen työpaikan takia. Kummasti se piristää, pienikin muutos :) Ja oon edelleen kade tuosta aasian reissusta, kuha ite pääsis ees kehä III ulkopuolelle :D
Hyvältä kuullostaa tuo sun toipuminen...ja voin sanoa, et vähiten ku sitä odottaa niin se oikea tulee vastaan. Mistä tietää et se on oikea? Sen vaan tietää...sitä ei pysty selittämään!
Riikka: kiva tutustua uusiin lukijoihin ja tulethan jatkossakin lukemaan. Ja kivaa kevään jatkoa sullekki! :)
Lähetä kommentti