Sain kuulla keskiviikkona* murulta suoraan, et oon tosi hermoheikki ollu viime päivät. Sellainen en ole kuulemma aiemmin ollut. Totesi myös, et jos mun meno jatkuu samanlaisena (lue: monta rautaa tulessa yhtäaikaa), niin hän puuttuu asiaan. Hän ei jaksa sitä et oon ihan muissa maailmoissa kokoajan ja kiukuttelen. Kertoi myös ettei se vaikuta hänen tunteisiin, oli vaan huolissaan mun jaksamisesta. Kuulemma asioista ei liikaa kannata ottaa paineita.
Oikeasti, toinen sanoo näin lyhyen ajan jälkeen mulle et nyt pitää vähän hidastaa ja opetella sanomaan EI. Helpommin sanottu kuin tehty. Oon huomannu itsekin mun kiireen, kavereiden kans pitää sopia tapamiset viikkojen päähän ja jos jotain en kirjoita kalenteriin, niin varmasti unohdan. En halua itsekään tällaista elämää, mut nyt se on vaan kiireistä...mun pitää löytää sopiva tasapaino kaikkien juttujen kans.
No vaikka, olin keskiviikon kuin hermoheikki niin eilinen oli jo parempi. Sain pari stressaavaa asiaa selvitettyä ja taakka tippui harteilta. Kuulemma silmät oli ihan erilaiset. Hyvä niin :) Tiedän myös et jos en nuku kunnolla monena yönä, niin sekin vaikuttaa muhun paljon. Riittävä uni ja tarpeeksi läheisyyttä, niin niillä pärjään pitkälle ;)
Mut nyt viikonlopun viettoon, työ sellaiseen!
*keskiviikkona ajoin autolla VÄÄRÄÄ väylää pitkin, soitin murulle ja kysyin et millä tiellä mun piti olla....onneksi en ollut pitkästi ajanu, mut silti. väärällä tiellä! päivän pohjanoteeraus tais se olla:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti