Vaikka olen paremmassa kunnossa henkisesti kuin syksyllä, niin huomaan että syksy edelleen verottaa mun vointia. Toisaalta se on asia mille en voi tehdä mitään muuta kuin antaa aikaa. Antaa aikaa itsellei. Ei sellaisesta toivuta nappia painamalla - tai sitten on superihminen.
Mun piti mennä tulevana viikonloppuna vanhempien luokseni, mutta soitin kotipuoleen ja sanoin et en vaan pysty. Mun ainoo vapaa viikonloppu aikoihin....mun on vaan pakko levätä. Onneksi mua ymmärrettiin. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa asiasta.
Sitä on vaan joskus myönnettävä, et ei vaan jaksa. Tiedän, et mulla on liian monta rautaa tulessa. Toivottavasti muuton jälkeen edes vähän helpottaa. Jos ei, niin sit on pakko karsia asioita, toisaalta en haluais. En vaan ole "helposti luovuttaja"-tyyppiä, mut en voi vetää itseäni piippuun. Siihen mulla ei oo varaa, joten tahtia on hidastettava. Elämästä ku pitää nauttia, ei vaan suorittaa.
On sitä vaan paljon vielä opittavaa tässä elämässä, jospa kaikkea ei kuitenkaan tarvitse oppia kantapään kautta. No, eipähän elämä käy tylsäksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti