Mulla on syystä ja toisesta venyny lääkärillä käynti ja tänään vihdoin pääsin. Olen hehkuttanut mun lääkäriä paljon, mut se oikeasti on ihana! Tänään sain kertoa hänelle sekä hyviä että vähemmän hyviä asioita. Pääpaino oli niissä positiivissa jutuissa. :)
Voin vain kiittää häntä, että hän tajusi/näki mun hädän silloin syksyllä ja sain apua. Voin vain ihmetellä miten rohkea olin silloin kun tajusin, et mun on pakko saada apua että selviän. Todella toivon, et ihmiset hakee apua silloin ku tarvitsevat sitä. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja ulkopuolinen ammatti-ihminen on monesti hyvä. Hänelle voi puhua kaikesta eikä tarvitse miettiä miten se reagoi suhun tai miten sen käsitys sinusta muuttuu...sen syvällisempää suhdetta ku siihen ei synny.
Sanoin lääkärille, et olen miettynyt et eihän tää tuu liian aikaisin...mut samalla olen tajunnu, et mua ei pelota eikä tätä uutta suhdetta kannata "lykätä" sen takia. Näitä ei tuu ku (toivottavasti) yksi elämän aikana eteen.
Lääkäri totesi, ja sen olen itsekin tajunnu, et olin syksyllä niin suossa et sekin on auttanut mua omalta osaltani eroprosessissa. Toki tiedän, et ero vaikuttaa vielä pitkään elämääni, mut miten annan sen vaikuttaa on musta itsestäni kiinni. Rehellisesti voin sanoa, et tällä hetkellä X:n ei juurikaan mitään suuria tunteita mun sisälläni saa aikaan. Lähinnä kiitollisuutta, et mun piti kokea toi syksy ja sen takia olen vahvempi ihminen, ja ihminen joka tietää selkeämmin mitä elämältään haluaa.
Tää oli viimeinen kerta ku kävin tällä lääkärillä, en tiennyt mitä oisin voinut sanoa hänelle - työtään hän teki. Tärkeää sellaista. Jatkan kuitenki yths:n asiakkaana, haluan saada menneisyyden "haamut" käsiteltyä, ettei ne tulevaisuudessa tule vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti