Tänään on siis jatkunut vuoristorata...kiitos, mutta ei kiitos. En jaksa tällaista, haluan vanhan tylsän elämäni takaisin. Sen lisäksi et tunteet on menneet vuoristorataa itselläni, on toinen osapuoli kans pistänyt kampoihin ja pientä fightia saatu aikaiseksi. Juu onhan kinaaminen "hauskaa", mut ei viestein. Silloin voi tulla väärinkäsityksia ja niitäki sit selvitetään. No saa nähdä miten ilta päättyy. Toivottavasti ei toinen nuku sohvalla :D
Tuntuu todella tyhmältä riidellä, mut joskus seki on tehtävä. Puhdistettava ilmaa. Tuntuu muutenki pitkästä aikaa todella kivalta, mutta todella oudolta ku riitelee/kinaa parisuhteessa. Edellisessä suhteessa kun toinen osapuoli ei koskaan lähtenyt mukaan ja ne loppu aina ens alkuun. Tässä suhteessa on vielä opettelemista sen saralla, että tietää miten toinen reagoi ja milloin se omatila on toiselle annettava. Mut hyvää on se, että tietää sen, et vaikka riidellään niin se toinen ei lähde siitä mihinkään.
Ymmärrätte varmasti, et tunnelmaan on vaikuttanut pojan poismeno...todella outoa on vaan olla kahdestaan. Siihenki onneksi (valitettavasti) tottuu ajan kanssa. Lisäksi väsymys alkaa painaa molempia, kunnon yöunet <3
Mut jos jotain hyvää näen tässä asiassa ja päivässä, niin ainakin me osataan kinastella/riidellä. Toivon vaan ettei toinen ihan kuoreen menisi, vaan antaisi mun olla jossain siinä lähellä - sopivan matkan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti