Kuume

Mulle nousi lämpö sunnuntai-iltana ja eilen olikin 39,7'C astetta kuumetta illalla. Tänä aamuna mittari näytti 38,5'C (aika kova "aamulämmöksi"). Olo ei ole mikään paras. Kirosin jo eilen YTHS:n terveydenhoitajat, lepää vaan ei toi vaikuta pahalta! Aikuisella melkein 40'C astetta kuumetta eikä vaikuta pahalta?! Ei pysty liikkmaan saatika syömään, jotain nestemäistä pillin avulla oon saanu tankattua...ei oo eka kerta ku YTHS:n terkkarit toteaa - koita pärjätä. Tästä ku saan itseni kuosiin, niin aion laittaa palautetta kyseiseen lafkaan. Yhden tyhmän terkkarin ymmärrän, mut et talo on täynnä niitä. Varmaan siellä on se joku mukava, johon en ole vielä törmänny - valitettavasti.

Noh, onneksi mulla on maailman paras hoitaja, joka huolehtii myös muutosta eikä anna mun evääkää liikauttaa.

ja nyt oon lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja mittari näytti hetki sitten 37...ei vaan kauaa kestä tää olo.

On viikonloppu eessä taas

Mulla on viikonloppuna edessä kaikkea kivaa, katsotaan miten turnauskestävyys riittää :D Kavereiden kans on tarkoitus viettää hauskaa, ilman parempia puoliskoja...kauhulla odotan jo maanantaita - toivottavasti ei oo kauhean huonohappi ;) Mulla ku ei oo mikään paras vii**pää. Ja normaalisti mää oon todella rauhallisesti/sivistyneesti liikenteessä, mut nyt voi minttukaakaota kulua muki jos toinen. Ainiin ja kyseessä on kaksi päivää, milloinhan viimeksi olen ollut kaksi päivää putkeen??! En edes halua laskea vuosia :D

Muru kauhulla jo mietti et miten mää selviän. Onneksi on ne kaverit mukana joista voi ottaa tukea (tai niitä voi tukea) jos tarve on...

Mukavaa viikonloppua teille muillekin!

Raha

Mut on opetettu lapsesta asti ettei rahasta puhuta. Se vaan ei kuulu tuntemattomille eikä tutuillekaan. Lapsesta asti olen säästänyt ja onnellisesti katsonut kun tilillä rahasumma kasvaa...taisin aikanaan voittaa arvasta 2000 markkaa ja kaikki laitettiin tietenki säästöön. Kerättiin sellaisia tarroja ja sit niitä vastaan sai julisteita (mun ehdoton suosikkijuliste oli silloin Toni Nieminen :D).

Mut koska tää asia on viime päivät pyöriny enemmän ja vähemmän mielessä on pakko siitä hieman avautua. Ja kaiken lisäksi tää ei ainoastaan ärsytä mua, vaan parisuhdekin on hieman saanu kolhuja asian takia.

Mut* palataan muhun ja tohon rahaan. Meidän suhde on aika hmmm...aaltoileva. Jos haluan jotain, niin aina jollain tapaa sen hankin (ja mun maku ei oo aina se kaikista halvin!). Menen sit viikon kevyemmällä ruoalla jne. Toisaalta olen aina laittanut ja edelleen laitan pienen summan säästöön joka kuukausi. Nyt kuitenki olen joutunut koskemaan säästöihini ja voin sanoa, että se kirpaisi. Olen tähän asti vannonu kautta kiven ja kannon etten niihin koske, koska niille on aina ollu selvä säästökohde. Nyt kuitenki jouduin tekemään poikkeuksen. Asia harmittaa ihan vietävästi, mutta muuta vaihtoehtoa mulla ei ollu.

Tää muutto imee oikeasti rahaa paljon enemmän mitä olin ajatellu. En tajunnu sitä silloin, mut turha sitä toisaalta on enää itkee. Kevät mennään vyötä kiristellen ja kesällä ollaan tyytyväisiä et ollaan rantakunnossa ;) Ainahan sitä saa toivoa!

Ja jottei päästäis kiljaisemaan ilosta, niin voin kertoa et unohdin palauttaa yhden liiteen Kelalle tänään...voi olla et enskuussa jää pari sataa tulematta tukia. Toivottavasti siellä on huomenna joku kiva täti, joka joustaa tän lahopään kanssa. Muuten tulee itku.

Mut joka tapauksessa vaikka tuo raha on nyt se mikä päässä pyörii, koitan välillä miettiä jotain kivaa...johon ei liity raha, koska rahan ajatteleminen saa pienen vi**tuskäyrän kasvamaan tuohon otsaan. Ja se jos mikä ei oo kivaa/kaunista...

Mun budjettiviikko kaatui silloin heti alkumetreillä, mut nyt näyttää jatkuvan (toivottavasti ei yhtä kireänä kuitenkaan) koko kevään.



*montako mut sanaa löysit tekstistä? :D

Robin - Frontside Ollie

Tää biisi on soinu pari päivää mun päässä :D
Taidan olla sen verran vanha (nuori oikeasti!) ,
et musta tää on jopa ihan hyvä kappale
tuon ikäisille ja miksei vähän vanhemmilleki...

Blah osa 2

Tänään on siis jatkunut vuoristorata...kiitos, mutta ei kiitos. En jaksa tällaista, haluan vanhan tylsän elämäni takaisin. Sen lisäksi et tunteet on menneet vuoristorataa itselläni, on toinen osapuoli kans pistänyt kampoihin ja pientä fightia saatu aikaiseksi. Juu onhan kinaaminen "hauskaa", mut ei viestein. Silloin voi tulla väärinkäsityksia ja niitäki sit selvitetään. No saa nähdä miten ilta päättyy. Toivottavasti ei toinen nuku sohvalla :D

Tuntuu todella tyhmältä riidellä, mut joskus seki on tehtävä. Puhdistettava ilmaa. Tuntuu muutenki pitkästä aikaa todella kivalta, mutta todella oudolta ku riitelee/kinaa parisuhteessa. Edellisessä suhteessa kun toinen osapuoli ei koskaan lähtenyt mukaan ja ne loppu aina ens alkuun. Tässä suhteessa on vielä opettelemista sen saralla, että tietää miten toinen reagoi ja milloin se omatila on toiselle annettava. Mut hyvää on se, että tietää sen, et vaikka riidellään niin se toinen ei lähde siitä mihinkään.

Ymmärrätte varmasti, et tunnelmaan on vaikuttanut pojan poismeno...todella outoa on vaan olla kahdestaan. Siihenki onneksi (valitettavasti) tottuu ajan kanssa. Lisäksi väsymys alkaa painaa molempia, kunnon yöunet <3

Mut jos jotain hyvää näen tässä asiassa ja päivässä, niin ainakin me osataan kinastella/riidellä. Toivon vaan ettei toinen ihan kuoreen menisi, vaan antaisi mun olla jossain siinä lähellä - sopivan matkan päässä.

Blah

Tää päivä on menny jokseenki vuoristorataa, aamulla lähdin kuin mikäki myrskyn merkki...toinen jäi ovelle katsomaan et mitä ihmettä nyt tapahtu...syytä en kerro :D nolotti heti ku sata metriä olin kävelly...onneksi nopeasti lepyin ja sit alkoi lepyttely mun puolelta. Sitä kestikin sit tovi, onneksi muru tietää mitä on valinnu...tästä ku ei olla mihinkään lähdössä.

Päätin tänään lähteä kaikesta huolimatta myös Ullikselle laskeen mäkeä ja nauttimaan kaakaosta (minttukaakaosta) ja opiskelukavereiden seurasta. Siinä tovin oltuani otin suunnaksi oman asuntoni ja pakkausprojektin. Hermot vaan meni ja päätin lähteä kauppaan....ostamaan tavaroita joita tarvin. No, sitä mitä oisin tarvinnu ei löytyny. Eli melkein turha reissu tuli, vaikka jotain todella "oleellisia" tavaroita tarttuikin mukaan. Rehellisesti voin myöntää, et tällä hetkellä mulla ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen! Taloudellisesti on todella tiukkaa tää kevät. Muutto vaan vie rahaa, oli niitä kuluja sit jakamassa yksi tai kaksi ihmistä.*

Nyt uusi yritys pakkaamisen kanssa...muru tulee hakeen mut ku pääsee töistä ja puhe oli, et oisin nyt ekstrareipas. Katsotaan mihin musta on :D ei auta ku kääriä hihat.

Ja toivoa et tää ilta jatkuis hyvänä.




*oon miettiny tota rahan menoa nyt ihan hulluna ja se on välillä vieny mun yöunet. tiedän et turha sitä on stressata, mut silti se vaan pyörii mielessä....sen takia joudutaan siirtämään varmaan yhtä tärkeää asiaa (M tiedät mistä puhun?!). ei auta itku markkinoilla.

Poika pieni

Kiitos kun sain tutustua sinuun pikku poika.

Vaikka olit vain hetken elämässäni, veit sydämmeni ja teit sinne lähtemättömän jäljen.

Suloiset nappisilmät ja ilmeet joilla katsoit minua...en unohda niitä.

Nyt on outo olo, ei iloista vastaanottoa kun tulee kotiin, keittiöapulaista jonka katse seuraa jokaista liikettä ja toivoo että edes murunen tippuisi lattialle eikä lenkkiseuraa lumisateessa tarpomaan. Ei toista, joka lohduttaa jos on paha mieli tai tule viereen nukkumaan kun muru on yövuorossa (tai muuten vaan änkeä sänkyyn nukkumaan).

Ikävä on, mut nyt sinun on hyvä olla jossain siellä. Juosta ja touhuta.

Ikävä.

All You Need Is Love

Telkkarista tulee yksi lempileffoistani...siitä otsikko :D

Mitä sitä elämältä tarvitsee?

Rakkautta, läheisyyttä ja ystäviä.

- - - - - - -

Tuntuuko teistä, että silloin ku asiat menee hyvin omassa elämässä, niin jostain kulman takaa tulee jotain yllättävää ja ikävää? Juuri kun omassa elämässä on asiat hyvin, niin tulee jotain ikävää. Mut niinhän se menee, ylämäen jälkeen tulee alamäki jota toivottavasti seuraa taas ylämäki.

Kirjoitin aikaisemmin kasvaimesta joka löytyi läheiseltäni. Asia on todella paljon pyörinyt mielessäni, vaikka ennustus on hyvä, niin silti pistää se miettimään asioita. Ja mielestäni sen kuuluukin pistää miettimään. Näkee asiat taas hieman eri valossa - on vähän viisaampi kuin hetki sitten. Joutuu miettimään omia arvoja.

Koen olevani aika jalat maassa -tyyppi, vaikka välillä pilvilinnoissa leijun ja suunnitelmat saattavat olla suuret. Kuitenki aina ne elämän realiteetit tulee jostain esille ja osaa suhteuttaa asiat todelliseen elämään. Haaveita ja suunnitelmia pitää olla, sellaisia joita oikeasti pystyy toteuttamaan ja sellaisia joita lottovoitolla pystyy toteuttamaan :D ...sitä lottovoittoa odotellessa.

Mut palataan ystäviin....näin tänään muutamaa vanhaa opiskelukaveria (ed. koulustani) ja heitä oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Toisaalta tunnelma oli outo, koska yhdestä heistä on tullut tärkeä ihminen elämässäni ja muut ovat jääneet hieman vähemmälle yhteydenpidolle. Siinä sit mietin, et mitä kerron nykyisestä elämästäni ja huomasin ystäväni (sen tärkeän) välillä hymyilevän itsekseen ku tiesi asioita paaaaaaljon enemmän mitä siinä hetkessä kerroin muille. En vaan kokenut, et haluan jakaa kaikkea heille, koska kyseiset ihmiset esim. eron aikaan jäivät todella etäisiksi (vaikka yhden heistä suhdekiemuroita aikanaan kuuntelin tunti tolkulla) .Oli hieman huvittavaa, mut niin se menee et joistain vain tulee niitä läheisempiä kuin toisista. Mut se ei kuitenkaan tarkoita, et en välittäisi heistä tai etten haluaisi heitä elämääni...tiedän vaan mikä heidän paikka elämässäni on.

Tulipas taas sekalainen kirjoitus :D

All You Need Is Love.

Vai mitä ;)

Ystävä x 2

Näin torstaina M:n ja perjantaina lapsuudenystävän....oli todella mukavaa ja kiva nähdä tärkeitä ihmisiä. Mulla on kauhea kiire ja ystävillä kans, joten tapaamisten järjestäminen ei ole aina niin helppoa. Molemmat ystävistäni olivat saaneet lähiaikoina kivoja uutisia ja olen todella onnellinen heidän puolesta.

Itselläni asiat on kans hyvin (ellei ed. postauksen sairautta lasketa), oli mukavaa kun ystäväni kertoivat tämän myös minulle. Lapsuudenystäväni totesi, että olen vuosien jälkeen (edelliset suhteet vissiin ovat tehneet musta "kireen") taas se oma itseni...se johon hän on aikanaan tutustunut. Kummasti sitä itsekin vaan on tajunnut asioita ja näkee asioita paremmin.

Mut nyt jatkan tavaroiden pakkaamista.
Mukavaa viikonloppua!

Kasvain

Kun kaikki menee hyvin, tulee jostain aina jotain ikäviä uutisia. Sain tänään kuulla et lähisukulaiselta on löydetty kasvain. Pieni, pahanlaatuinen...mut ei ole levinnyt muualle. Se on ainakin hyvä asia. Toivotaan, et hoidot auttaa...toiveikkaita ollaan.

Veti todella hiljaiseksi, pisti miettimään elämää.
Aina se ei oo niin yksinkertaista.

Mitähän sitä seuraavaksi tulee?

Rihanna - You Da One

Myönnettäköön, et jonkilainen arki on tullut.

Siitä huolimatta ei nypi yhtään.

You Da One.

- - - - - -

p.s. yksi syy miksi laitoin tän videon on se,

et joko oon vanha tai sit kauhee nipo,

mut mun mielestä tässä videossa on

hyvän maun rajat kaukana.

En vain ymmärrä tuota Rihannan tyyliä

"tanssia" jos sitä siksi voidaan sanoa.

Harvoin katson musiikkivideoita, mutta

tämä video ns. pysäytti mut ajattelemaan

et mihin tää maailma on mennyt.

Tuollaista kuvaako me halutaan

antaa nykypäivän teineille.

Toki ymmärrän et se**i myy,

mut joku raja sentään.

Mun mielestä.

Noh,

kalkkis mikä kalkkis ;D

Kalenteri

Musta on tullut kalenteriorja. Ilman kalenteria en enää muista missä mun pitää olla ja milloin. Mun päästä on vaan kapasiteetti loppunut ja se on todella harmi. Aiemmin muistin työjärjestykseni ulkoa koko viikolle, mut nyt hyvä kun muistan yhden päivän kerrallaan.

Vaikka olen paremmassa kunnossa henkisesti kuin syksyllä, niin huomaan että syksy edelleen verottaa mun vointia. Toisaalta se on asia mille en voi tehdä mitään muuta kuin antaa aikaa. Antaa aikaa itsellei. Ei sellaisesta toivuta nappia painamalla - tai sitten on superihminen.

Mun piti mennä tulevana viikonloppuna vanhempien luokseni, mutta soitin kotipuoleen ja sanoin et en vaan pysty. Mun ainoo vapaa viikonloppu aikoihin....mun on vaan pakko levätä. Onneksi mua ymmärrettiin. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa asiasta.

Sitä on vaan joskus myönnettävä, et ei vaan jaksa. Tiedän, et mulla on liian monta rautaa tulessa. Toivottavasti muuton jälkeen edes vähän helpottaa. Jos ei, niin sit on pakko karsia asioita, toisaalta en haluais. En vaan ole "helposti luovuttaja"-tyyppiä, mut en voi vetää itseäni piippuun. Siihen mulla ei oo varaa, joten tahtia on hidastettava. Elämästä ku pitää nauttia, ei vaan suorittaa.

On sitä vaan paljon vielä opittavaa tässä elämässä, jospa kaikkea ei kuitenkaan tarvitse oppia kantapään kautta. No, eipähän elämä käy tylsäksi. :D

Olipa päivä

Kun parisuhde alkaa, usein

jää ystävät vähemmälle huomiolle.

Halusi sitä tai ei, mutta jokainen voi

varmasti myöntää että se on vaan

surullinen fakta.

Pyrin pitämään yhteyttä ystäviini ja

sopimaan tapaamisia, mutta aina

se ei ole helppoa.

Ihmiset on töissä tai koulussa.

Aikataulut menee ristiin ja yhteinenaika

voi ystävien kanssa valitettavasti joskus

olla todella kortilla.

Tästä huolimatta ystävät ovat ajatuksissa.

- - - - - -

Tämän päivän muistan aina.

Jotain pientä (tai suurta) tapahtui,

mutta silti on ollut ihan normaalipäivä.

Ei sen kummempaa,

yhdessä oloa ja tärkeitä päätöksiä.

Täydellinen päivä.

Sähköä

ilmassa...toisen katse riittää jo saamaan vatsassa aikaiseksi muutaman voltin.

Ei tarvita edes kosketusta kun kipinöi.

En valita, tätä haluan lisää.

Plääh

Sain kuulla keskiviikkona* murulta suoraan, et oon tosi hermoheikki ollu viime päivät. Sellainen en ole kuulemma aiemmin ollut. Totesi myös, et jos mun meno jatkuu samanlaisena (lue: monta rautaa tulessa yhtäaikaa), niin hän puuttuu asiaan. Hän ei jaksa sitä et oon ihan muissa maailmoissa kokoajan ja kiukuttelen. Kertoi myös ettei se vaikuta hänen tunteisiin, oli vaan huolissaan mun jaksamisesta. Kuulemma asioista ei liikaa kannata ottaa paineita.

Oikeasti, toinen sanoo näin lyhyen ajan jälkeen mulle et nyt pitää vähän hidastaa ja opetella sanomaan EI. Helpommin sanottu kuin tehty. Oon huomannu itsekin mun kiireen, kavereiden kans pitää sopia tapamiset viikkojen päähän ja jos jotain en kirjoita kalenteriin, niin varmasti unohdan. En halua itsekään tällaista elämää, mut nyt se on vaan kiireistä...mun pitää löytää sopiva tasapaino kaikkien juttujen kans.

No vaikka, olin keskiviikon kuin hermoheikki niin eilinen oli jo parempi. Sain pari stressaavaa asiaa selvitettyä ja taakka tippui harteilta. Kuulemma silmät oli ihan erilaiset. Hyvä niin :) Tiedän myös et jos en nuku kunnolla monena yönä, niin sekin vaikuttaa muhun paljon. Riittävä uni ja tarpeeksi läheisyyttä, niin niillä pärjään pitkälle ;)

Mut nyt viikonlopun viettoon, työ sellaiseen!



*keskiviikkona ajoin autolla VÄÄRÄÄ väylää pitkin, soitin murulle ja kysyin et millä tiellä mun piti olla....onneksi en ollut pitkästi ajanu, mut silti. väärällä tiellä! päivän pohjanoteeraus tais se olla:D

Lääkäri

Mulla on syystä ja toisesta venyny lääkärillä käynti ja tänään vihdoin pääsin. Olen hehkuttanut mun lääkäriä paljon, mut se oikeasti on ihana! Tänään sain kertoa hänelle sekä hyviä että vähemmän hyviä asioita. Pääpaino oli niissä positiivissa jutuissa. :)

Voin vain kiittää häntä, että hän tajusi/näki mun hädän silloin syksyllä ja sain apua. Voin vain ihmetellä miten rohkea olin silloin kun tajusin, et mun on pakko saada apua että selviän. Todella toivon, et ihmiset hakee apua silloin ku tarvitsevat sitä. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja ulkopuolinen ammatti-ihminen on monesti hyvä. Hänelle voi puhua kaikesta eikä tarvitse miettiä miten se reagoi suhun tai miten sen käsitys sinusta muuttuu...sen syvällisempää suhdetta ku siihen ei synny.

Sanoin lääkärille, et olen miettynyt et eihän tää tuu liian aikaisin...mut samalla olen tajunnu, et mua ei pelota eikä tätä uutta suhdetta kannata "lykätä" sen takia. Näitä ei tuu ku (toivottavasti) yksi elämän aikana eteen.

Lääkäri totesi, ja sen olen itsekin tajunnu, et olin syksyllä niin suossa et sekin on auttanut mua omalta osaltani eroprosessissa. Toki tiedän, et ero vaikuttaa vielä pitkään elämääni, mut miten annan sen vaikuttaa on musta itsestäni kiinni. Rehellisesti voin sanoa, et tällä hetkellä X:n ei juurikaan mitään suuria tunteita mun sisälläni saa aikaan. Lähinnä kiitollisuutta, et mun piti kokea toi syksy ja sen takia olen vahvempi ihminen, ja ihminen joka tietää selkeämmin mitä elämältään haluaa.

Tää oli viimeinen kerta ku kävin tällä lääkärillä, en tiennyt mitä oisin voinut sanoa hänelle - työtään hän teki. Tärkeää sellaista. Jatkan kuitenki yths:n asiakkaana, haluan saada menneisyyden "haamut" käsiteltyä, ettei ne tulevaisuudessa tule vastaan.

Soutaa Huopaa

Oon nyt seurannu vierestä yhden tutun säätämistä - sirkustemppuja. Voin vaan todeta, että ei niitä tarvita - onneksi. Olen itsekin niitä joskus harrastanut oikein urakalla. Yrittänyt miellyttää toista keinolla millä hyvällä. Muuttanut omaa itseäni toisen takia, luopunut omista ajatuksista.

Nolona voin myöntää et nuorempana on vaatetyyli vähän muuttunut, musiikkimaku jne. et saisin jollain tapaa sen ihastukseni kohteen huomion minuun. Ei voi kuin jälkeenpäin pyöritellä päätä ja nauraa itselle, mihin kaikkeen sitä on lähtenyt mukaan. :D Onneksi se vaihe on mennyt ohi, eikä sirustemppuja tarvita. Kantapään kautta oppii! :)

Tää samainen tuttu kysyi myös, et mitä me murun kans tehdään ku ollaan niin paljon yhdessä. No ensinnäkään me ei olla 24/7 yhdessä, mää oon koulussa ja muissa menoissani, toinen on töissä. Siinä ku sitä yhteistä aikaa yrittää löytää, niin välillä se jää vähään. Molemmat on myös välillä todella väsyneitä, niin mitään aktiviteettia ei yhteiselle ajalle halua/tarvi. Perus tv, lenkkeily, ruoka jne. riittää. Ja joo, kyllä aika kuluu kuin siivillä vaikkei mitään extremeä tehtäis.

En oikeastaan halua sen kummallisempaa tekemistä. Olen loppujen lopuksi aika kotihiiri, joka tykkää touhuta kotona ja olla vaan. Toki viikonloppuisin voi jotain tekemistä olla, ja mielellään tekeekin jotain...mut ei sen aina tarvitse olla maata mullistavaa.

Harmaita hiuksia

Hengissä olen, tosin todella kiireinen. Muutto aiheuttaa vähän kiireitä (onko yllätys kenellekään?!), tavaroita on mennyt kirpparille ja huuto.nettiin on laitettu myyntiin isompia juttuja. Kirppari on muutenki lähteny hyvin käyntiin, kolme päivää ollu ja melkein satanen tullut. Siis sata euroa! Ei voi ku hymyillä...Vielä tavaraa kuitenki on ja yhteensä kolme viikkoa on pöytä varattu. Jospa sitä sais mahdollisimman paljon tavaraa sitä kautta hävitettyä!!!

Sähkösopimus aiheuttaa nyt hieman harmaita hiuksia. Huomenna soitan Helsingin sähkölle ja kysyn sieltää tarjousta. Meni hermot netin vertailuihin ja paras hoitaa asia puhelimella.

Opiskelut aiheuttaa myös harmaita hiuksia, en jaksa keskittyä nyt niihin täysillä...ehkä se tässä helpottaa ja mielenkiinto löytyy jostain. Tai siis kyllä mua suurin osa opinnoista kiinnostaa, mut ei kaikki ja luennoilla tulee välillä selailtua nettiä (ei pitäis ottaa konetta mukaan) ja kuunteleminen jää vähäiselle. Noloa, mutta totta.

Ai niin ja eilen muru näytti sen tulisemman puolen (vuorotyön herkkuja väsymys). Oli varoitellu mua etukäteen, et on kuulemma pelottava vihaisena...no mää vaatehuoneessa salaa hymyilin ja totesin et enemmän suloinen kuin pelottava. Toki annoin toisen olla rauhassa, ja kyllä se leppy omaa tahtia :D Siinä vaiheessa väsykiukku oli vaan tarttunu muhun...onneksi kumpikaan ei pitkään jaksa osoittaa mieltä :D

Mut nyt kömmin murun kainaloon nukkumaan.

Aika

Luin* mun tekstin minkä olin kirjoittanut eka treffien jälkeen....repesin :D

Mitä voin sanoa...ei mitään vakavaa?! Hitaasti?! Onko sitä jotain?! Näköjään se elämä itse menee sinne oikeaan suuntaan, suunnitteli sitä tai ei. Hyvä niin.

Ja edelleen se aika menee kuin siivillä.


*ekaa kertaa luin vanhan tekstin. wau! askel sekin ;)

Christina Aguilera - Beautiful

Onneksi voin olla oma itseni!

Sori taas kyselyä pukkaa....onko kirjoitusten alla olevat ja sivupalkissa olevat tunnisteet tarpeellisia??

Kiitän jo etukäteen teitä jotka vastaatte :)

Mustat pilvet

Tää aamu alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Sellainen onnellisuuden tunne et ei järkee...jotkut asiat vaan mun elämässä on nyt kohdillaan! Ei siitä sen enempää. Siirappia siirappia :D

No otsikko on mustat pilvet...juttelin isäni kanssa puhelimessa ja hän kertoi hieman ikäviä asioita mitä oli/on tapahtunu eilisen ja tän päivän aikana. Ne sai mielen maahan, mut ne on asioita joille mä en voi mitään. Voin vaan toivoa, et ihmiset saa järkeä päähän edes hitusen.

Tekis mieli avautua, mut en voi....liian henkilökohtaisia asioita. Lyhyesti voin vaan todeta, et jos mun elämääni ei joku hyväksy, niin en voi sille mitään. Itse olen onnellinen ja tiedän mitä haluan. En halua elää elämääni muulla tavalla ja olen sujut itseni kanssa. Muut tehköön niin kuin parhaaksi näkevät tai kokevat.

Miksi?

Muru kysyi eilen miksi mä? Aloin kertomaan syitä miksi hän. Keksin (ei niitä tarvinu keksiä, ku ne tuli automaattisesti) niitä paljon. Miinuspuolelle asioita ei juuri tullut. Tai siellä on yksi mut se ei haittaa, ja sekin on oikeastaan kääntyny jo plussaksi :D

Tänään olen sit miettiny tarkemmin tuota +/- listaa. Ei siinä oo mitään järkeä tämän ihmisen kohdalla...aiemmin olen etsinyt niitä huonoja asioita ihmisestä. Tällä kertaa asioita kun tulee esille, niin ne ei yllätä kuin positiivisesti. Voin sanoa, että olemme puhuneet asioista rehellisesti. Salailua ei ole eikä tarvi. Molemmat pystyy olemaan oma itsensä, jopa kotiasussa (tai urheilukerrastossa - niin kuin allekirjoittanut on ollut!) meidän välillä on ihan uskomaton vetovoima eikä siihen tarvi mitään ihmeellisyyksiä. Tälle asialle ollaan naurettu...kumpikaan ei ole koskaan ollut näin "vapautunut" heti suhteen alussa. Ei vaan tarvi esittää mitään.

Tästä päästäänki asiaan jota pidän yhtenä tärkeimmistä asioista suhteessa. Nauru. Molemmat nauraa samoille tyhmille asioille. Pienet insidevitsit ovat myös tärkeitä, niitä kaikkien kanssa ei vaan tule. Se, että huumori ja mielenkiinnonkohteet (osa, kaikesta ei tarvi molempien innostua!) osuu kohdilleen on varmasti kaikkien mielestä tärkeitä.

- - -

Mulle tuli tänään ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Viihdyn mainiosti Helsingissä, enkä usko että takaisin kotiseuduilleni muutan...mut ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen tuli koti-ikävä. Olenhan mää täällä kuitenki jo jonkin vuoden asunu. :D

Tähän muru ehdotti, että mennään käymään kunhan vapaa viikonloppu tulee...tai siis mulle ku sopii. Olen se kiireisempi osapuoli*. Yksi viikonloppu helmikuussa ois mulla vapaa ja nyt yritetään järjestää opiskelut/työt niin että saataisiin yksi arkipäivä lisää. Katsotaan.

Joku varmaan kauhistelee et nyt jo esittelemässä toista vanhemmilleen. Mut se ei haittaa, eikä pelota. Itse koen sen hyvänä asiana, että toinen haluaa tutustua mun perheeseen ja mun lapsuudenkulmiin. Varmaan olen aiemmin kertonut syksyllä, et X ei ollut kiinnostunut tutustumaan mun kavereihin tai perheeseen. Voitte kuvitella miltä tuntuu ku toinen sanoo, että haluaa tutustua mun kavereihin ja vanhempiin. Jep, niin sen pitää mennä.

Mietin tässä lisäksi, et selittelenkö ja puolustelenko mää tätä mun onnea ja nopeaa toimintaa...en koe et teen niin. En halua kavereille enää "hehkuttaa" tätä niin paljoa (ne ei varmaan jaksa enää kuunnella - enkä tiiä jaksatteko te lukea :D), mut koen et mun on jotenki pakko saada purettua mun pään sisällä olevia ajatuksia....joten tää blogi saa olla se paikka missä sit hehkutan tätä.

*tästä koen välillä huonoa omaatuntoa, mut en aio ottaa siitä stressiä...koska ne asiat olen luvannut hoitaa ja aion hoitaa.

Nelli - Pidä musta kii

Ei tarvi paljoa lisätä...mua pidetään

kuin kukkaa kämmenellä.

Ei tällaista oo koskaan aiemmin ollut.

Kiitti mulle riitti!

En mää aikanaan tänne etelään muuttanu sen takia et saisin nauttia kylmyydestä ja lumesta. Tiedän, et ei saa valittaa - pohjoisessa on vielä kylmempää...mut silti! Jos edellä mainittuja asioita haluan, niin voin lähteä sukuloimaan.

Mun kädet on menny parissa päivässä ihan kuiviksi...en muista milloin viimeksi mun kädet ois kylmyyteen reagoineet näin voimakkaasti. Normaalisti ne on niin ihanan pehmeät, nyt kaikkea muuta....rasvapurkki kulkee laukussa mukana.

Vaikka ois kylmä, niin silti koira (hoito) on pakko käyttää ulkona. Tosin lyhyellä lenkillä, niin ettei raukka palellu. Onneksi junia ei oo tarvinnu käyttää! Näen mielessäni kuinka kiroaisin kylmyyttä asemalla ku juna on myöhässä.

Jos jollain on hyvät yhteydet tuonne sääherraan, niin voisin heittää pienen toiveen - lämpötila -5 asteen paikkeille, niin ei tarvis hytistä...

Pakko avautua lyhyesti tästä asiasta, vaikka maailmassa on paljon pahempiakin asioita, mut just nyt vi**ttaa kyseinen asia.

EDIT. Heti helpotti ku sai avautua :D

Asioita hoidettu

Jep, nyt on asioita taas hoidettu! Voin siis hyvin taputtaa itseäni selkään ja onnitella saavutuksistani. Näin niiden pitäisi mennä, hyvissä ajoin ja kivuttomasti. Toisaalta tunnen itseni sen verran hyvin, että lopussa tulee kiire...vaikka kuinka asioita olisin etukäteen jo hoidellu.

Listan asioista tein aiemmin ja sieltä voi käydä kurkkaamassa mitä oon jo hoitanu jne. Siis jos vaan kiinnostaa. Kenenkään ei oo pakko! :D

Laura laittoin taas kommenttia ja kiitos, niin määki hymyilen. Itseni puolesta...olen oikeasti se normaali oma itseni pitkästä aikaa. Saan aikaseksi asioita, enkä murehdi liikaa. Toki kaikki on todella nopeasti tullu, mut en kait mää niin tyhmä oo et päästäisin toisen menemään vaan sen takia et erosta nyt kuitenkaan ei oo kauhean kauaa. Sen ihmisen kanssa on vaan hyvä olla. Huumori menee yksiin ja lenkin jälkeen olen kuulemma "hikiasussani" yhtä hemaiseva kuin iltapuvussa :D Ollaan naurettu sille kuinka alusta asti ollaan voitu olla omia itsemme...ei ole tarvinnut esittää mitään tai ajatella mitä toinen ajattelee musta. Sitä vaan on ja kuulemma kelpaan juuri tällaisena.

Kelpaa. En valita. Säätäminen ku ei oo mun juttuja, ja loppu peleissä jos mää en kelpaa omana itsenäni, niin sit on turha tuhlata aikaa. Ja tiiän et en tuhlaa sitä aikaa nyt.

Sori tää hehkutus. Mielummin tänne hehkutan, voi sit ystävien kanssa muustaki puhua välillä ;)

Pakkailua osa 2

Tänään on myös tarkoitus mennä (en oo omassa asunnossani nyt yötä ollut...ei siitä sen enempää) pakkailemaan tavaroita kirpputoria varten. Vaatteet mitä vien pitäis pestä ja muutenki hintoja miettiä...sen saa muru* tehdä lauantaina ku oon töissä. Luotan sen arvioon. Tärkeintä on et ne tavarat saa menemään. Kaikki raha on tervetullutta, ku miettii tota hankitalistaa.

Muutenki hyvä ku kirjoitin ylös noita asioita, niin tulee tehtyä asioita eikä ne vaan siirry ja siirry... Konkreettisesti näkee myös mitä on tehny ku vetelee viivoja sanojen yli. Suosittelen post-it lappuja esim. kalenteriin :D Ehkä tästä muutos voi tulla hyvä ja helppo. Toivossa on hyvä elää.

Tää biisi on ollut aiemminki täällä, mut eilen tuli radiosta ja

murun kans todettiin et tää niin hyvin sopii meille molemmille :D

*ajattelin et jatkossa kirjoitan muru enkä Toinen. Toinen kuullostaa jotenki karulta :D