torstai 5. huhtikuuta 2012

Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa

Niinhän se menee.

Äh, muru on nyt ollu tosi stressaantunu ja tuntuu et ihan mitä teen niin oon pa**avaimo. No antaa sen nyt olla omassa kolossaan, eiköhän se sieltä kömmi esiin ku on saanu pahimmat angstit purettua. Mun itse vaan on vaikea olla, ku en vaan pysty mitenkään "auttamaan" toista. Kai se tila vaan joskus toiselle täytyy suoda. Ei se tuosta kuitenkaan mihinkään karkaa.

Kauhulla vaan mietin yöllä ajettavaa matkaa pohjoiseen, mitähän siitä tulee. Pitkä yö veikkaisin. Mikähän kuningasidea oli et ajetaan yötä vasten? No onpahan meillä autossa jokunen tunti aikaa olla ja puhua, jos toisesta on siihen. Toisaalta jotta kuski pysyy hereillä, on tarpeen puhua edes säästä. Hipheihellurei...ajatus jo pelottaa. Mut asioilla on tapana järjestyä aina jotenki, uskon nyt siihen.

No ei kait auta muu kuin mun alkaa pakkaamaan, muru oli aamulla päättänyt (mun vika! en jaksa kertoo mistä tää juttu tänään alkoi) ettei tarvi reissuun mitään! Kait mun on sille ees hammasharja ja puhtaat sukat pakattava mukaan. Niin ja varmaan jotain naposteltavaa automatkalle.

Jep, mut aurinkoista pääsiäistä Teille, jos musta nyt ei sit kuulu mitään muutamaan päivää johtuu se siitä et oon LOMALLA.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä ne asiat aina lopulta järjestyy. Stressaantuneena tulee herkemmin riitaa tai sanottua toiselle ikävästi, mutta yleensä tällaisissa tapauksissa on myös helppo sopia ja on tossa automatkalla tosiaan aikaa. Mutta välillä pitää antaa toisen vaan mököttää (kunhan se mökötys ei loputtomiin kestä) jos siltä tuntuu, ainakin mä tarvitsen joskus mökötysaikaa :D Se myös auttaa rauhottumaan ja miettimään että oliko tässäkään kinassa mitään järkeä.

Mukavaa pääsiäistä molemmille, toivottavasti pystytte juttelemaan asiat halki ja nauttimaan molemmat reissusta! Koita saada rentouduttua ja unohdettua ikävät asiat :)

- M

Erkki kirjoitti...

No höh... Toivottavasti reissunne on ollut kuitenkin loppujen lopuksi onnistunut! :)

Kyllähän sitä pientä skismaa aina tulee joka parisuhteessa, siitähän ei mihinkään pääse. Ratkaisevaa on sitten se miten niitä setvitään ja onko kumminkin sellainen tasavertainen fiilis kokonaisuudessaan, ettei jompikumpi tunne itseään aina jollain tapaa "hyvittelijäksi" tai muutoin olevansa henkisesti alakynnessä. Tai ylä. :)

Toivottavasti oli mukava ja aurinkoinen pääsiäinen!

PS. laitoin sulle s-postia :)

Mary kirjoitti...

M: Niinhän sitä jokainen tarvii omaa tilaa välillä :D Kolmiossa se vaan on välillä haasteellista :D Ja loma tuli niin tarpeeseen molemmille, ja pieni maiseman vaihdos...

Erkki: Olihan se loma onnistunut, onneksi :) Se tasapaino kumppanien välillä on tärkeetä, toinen ei saa liikaa olla tossun alla eikä toinen taas se joka aina määrää tahdin. Toki roolit jakautuu mut kuitenkin se toinen on otettava huomioon. Kyllä se kultainen keskitie löytyy jos on löytyäkseen.

Kävin kurkkaan s-postin :)