Oma paikka

Tänään tuli radiosta Adelen - Someone Like You. Syksyllä kappale tuntui pahalta kuunnella, mut nyt ihanalta. Itse en enää ole se joka haikailee toisen perään, vaan olen siirtynyt eteenpäin ja saanut jotain paljon parempaa.

Kun kappale loppui katsoin murua joka ajoi. En ois voinu olla onnellisempi sillä hetkellä. Mää oon oikeasti löytäny jotain paljon parempaa. Mun paikan tässä maailmassa, oman paikan - murun vierestä.

Ihanaa on myös se et oppii huomaamaan toisesta asioita, vaikkei toista edes kunnolla näe. Äänen sävyt ja eleet kertovat niin paljon muutakin kuin ne pelkät sanat. Ja parasta on se, et vaikka toista alkaa kunnolla tuntemaan niin tunne ei hiivu toista kohtaan, vaan voimistuu päivä päivältä enemmän.

Tällaista siirappia tällä kertaa :)

P.s.kännykällä kirjoitan, et jos pahoja kirjoitusvirheitä on, niin pahoittelen sitä :)

Väliaikasta

Mää jos kuka olen mestari vetämään herneet nenään :D Mutta yhtä nopeasti kuin ne herneet sinne menee, niin tulee ne nopeasti poiskin. Tää on asia mikä häiritsee mua ja haluaisin, et oppisin ottamaan vähän rauhallisemmin. Aina kaikesta ei tarvi vetää niitä herneitä nenään.

Tänään tuli sit pieni kohtaus, jonka jälkeenpäin analysoin päässäni et mistä sen kertainen johtui. Ja löytyihän se syy, vaikka se ei anna syytä kiukutella.

Tajusin, et mulla on ihan kauhee koti-ikävä. Mulla ei oo kertakaan ollu koti-ikävää ku olen kotikaupungistani aikanaan lähteny...siis ei kertaakaan!

Viimeksi kävin joulun aikaan siellä. Eihän tää oo ees pitkä aika. Noh, onneksi pääsiäisen vietämme siellä, minä viikon ja muru töiden takia vähän lyhyemmän ajan. Mitään suunnitelmia ei olla tehty, ollaan vaan ja nähdään mun perhettä. Niin ja meidän harrastusta aiottaan sielläkin harrastaa (sitä mihin kuuluu ulkoilma ja salapoliisintyö, ei kuitenkaan lintubongaus ;)).

Syy miksi koti-ikävä on, on se et mun äiti leikattiin tällä viikolla, joka on myös vaikuttanut mielialaan. Onneksi kaikki meni hyvin ja mun äiti on päässyt jo kotiin, vaikka lepoa on seuraavat pari viikkoa tiedossa.

Kumma miten kyseiset jutut pistää miettimään asioita. Mitä haluaa ja mitkä on itselleen niitä tärkeitä asioita/arvoja. Materiaali ja rahahuolet tuntuu pieneltä.

En tiiä onko tää normaalia muiden elämässä, mut tuntuu et just ku asiat menee hyvin, niin sit aina tulee jotain ikävää. Eikö edes hetken aikaa vois olla rauhallista? Kait se elämä luonnostaan pitään huolen tasapainosta ja siitä että jalat pysyy tukevasti maassa.

Mut elämä on täynnä väliaikaisia hetkiä ja ihmisiä, hetkiä aallon huipulla ja siellä pohjalla.

Pesti

Tänään on ollut pitkä, mutta kiva päivä. Luottamustoimet vie välillä aikaa, ja paljon, mut sit kuitenki se on kivaa. Toki pienempi homma ois jees, mut en valita tästäkään. Luottamus- ym. toimet näen mahdollisuutena, mahdollisuutena luoda kontakteja ja kokea kaikkea uutta. Päästä tekemään asioita, mitä ei normaali rivijäsenä pääse.

Olen aina ollut kiinnostunut omista ja muiden oikeuksista ja tarvittaessa valmis nousemaan barrikaadeille, jos koen et jokin asia on väärin. Olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista jo pitkään, yläkoulusta asti. Politiikkaan en voisi lähteä (ei oo mitään tiettyä puoluetta jota aina äänestäisin) ja muutenki politiikka on...miten sen sanois? Ei vaan mun juttu, vaikka seuraanki mitä siellä tapahtuu sekä viihde- että asiapalstoilta :D

Järjestöissä on monenlaisia ihmisiä. Itse hieman rauhallisempana, sivusta katsojana, mutta tarvittaessa kantaa ottavana on hauska seurata henkilöitä, jotka on asialle ihan vihkiytyneitä. Tuntuu et kyseinen asia (esim.järjestötoiminta) on heille henki ja elämä. Ja itselle sama on, melkeinpä "ihan sama". Mut meitähän on moneen junaan ja se on hyvä asia :) Mulla ei vaan riittäis into ja aika osallistua jokaiseen kissanristiäiseen, mitä pestini kautta pääsisin osallistumaan - osallistun pakollisiin ja mahdollisuuksien mukaan niihin ylimääräisiinkin. Sopivan tasapainon olen kuitenki löytäny tämän asian suhteen ja koen et se on mun harrastus, tärkeä sellainen. Sitähän järjestötoiminta on vapaaehtoista harrastustoimintaa, johon kaikki käyttää sen ajan mitä pystyy.

Olipas kirjoitus ja aihe :D mitähän mun päässä liikkuu, kun tällaisia kirjoitan tänne...

Angiina - kiitos, ei!

Tulin reippaana ja intoa puhkuen yliopistolta kotiin, tarkoituksena tehdä yksi opiskeluihin liittyvä juttu loppuun (deadline huomenna :D).

Ei taas menny niin kuin elokuvissa. Muru on kipeenä ja totesi ettei voi mennä yöksi töihin, joten ei auttanut muu kuin lähteä päivystykseen hakemaan saikkua ja lääkkeet. Angiina oli tuomio ja nyt kauhulla mietin, et miksi mun kurkkua aristaa?! Sen taudin ois nyt parasta pysyä erossa musta, viikonloppuna viimeiset työvuorot. Ei, ei ja ei. Mää en halua tulla kipeeksi.

No mut nyt tehtävä ois pikkuista viimeistä viilausta vaille valmis. Hyvä minä! Sain sen tehtyä päivystyskeikasta huolimatta. Viime tippa paras tippa, vai miten se menee ;)

Ei mulla muuta, nopeat päivän kuulumiset vaan ajattelin ilmoittaa, ku hiiriki teki tenät mun kans.

Loreen - Euphoria

Haluan päivittää biisilistan ja
päästä juoksemaan.

Edellisestä kerrasta on i-han liian kauan.

Menneisyys

Mitä väliä sillä? Jokaisellahan on sellainen, sitä ei voi muuttaa jälkeenpäin. Haluaisinko muuttaa omaani tai jonku toisen menneisyyttä? En. Se on muovannut musta ja muista ihmisistä sellaisia kuin me nyt ollaan. Ilman menneisyyttä en olisi tässä, en tässä parisuhteessa ja varmaan työelämässä olisin opiskelujen sijaan.

En olisi koskaan uskaltanut hakea opiskelemaan, ellen olisi joitakin vuosia sitten tehny rohkeaa päätöstä: lähteä huonosta suhteesta, muuttaa toiselle paikkakunnalle jne. Mun koulutuspolku ei muutenkaan ole mennyt "normaalisti". En käynyt lukiota kolmeen vuoteen. Menin 18-vuotiaana töihin ja innostuin rahasta, varmaan monelle sen ikäiselle käy niin. Opiskelin aiemmin muuta, mutta uskalsin myöntää ettei se oo mun juttu vaikka alasta pidinki (enkä oo sitä täysin hylänny). Päätin vuosi sitten, että vielä haen opiskelemaan alaa mikä mua oikeasti kiinnostaa. Onneksi uskalsin.

Vaikka välillä opiskelujeni suhteen olen joutunut puremaan hammasta, venyttämään omaa jaksamistani ja sitten jostain taas se motivaatio on löytynyt vielä suurempana kuin aiemmin. Mietin vaan et miten jaksan opiskeluni viedä aikataulussa loppuun? Eli siihen tavoiteltuun 5 vuoteen. Sillä samalla hetkellä olen todennut itselleni, etten oo aiemminkaan tehny asioita niin kuin "normaalisti" ne tehdään. Menen sitä omaa opiskelupolkua ja valmistun omassa tahdissa. Tavoitteena pidän sitä 5 vuotta, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta niin sitten höllään tarvittaessa. Tää vaan tuntuu hassulta ku samalla toiset opiskelukaverini vetävät ns. ylimääräisiä kursseja jopa lyhyen sivuaineen verran. Huhuh, sanon minä. Onneksi joillain riittää energiaa.

Menneisyydestä onneksi kuitenki voi oppia, ei tarvi tehdä niitä samoja virheitä uudelleen. Toivottavasti.

Tänään on tällaiset ajatukset pyöriny mielessä. Menneisyys - monella eritavalla.



p.s.j a jottei teille jää epäselväksi, niin kursseista on läpi päästy (hyvillä arvosanoilla) yhtä ainoaa lukuunottamatta (siihen en edes lukenut ja meinas olla menemättä koko tenttiin...sallittakoon se yksi huono tulos ;)).

Sillisalaatti

Viikonloppu meni nopeasti. Ihan liian nopeasti. Töiden merkeissä - oon aiemminki maininnu et mun työ on vaan kivaa :) Se vaan on sellainen työ jota tehdään talvisin, kesällä sit muita hommia. Menenki toiseen paikkaan kesäksi töihin (samaan missä olin edellisen kesän, ja viihdyin siellä) - syksyllä palaan näihin taövihommiin...vaihtelu virkistää - vai mitä?*

Odotan jo kevättä, huhtikuun lopussa alkaa loma - tai noin neljän kuukauden työt. Ihan miten sen ottaa. Elokuun loppuun ehkä kuitenki otan pienen loman, että jaksaa taas opiskella. En ainakaan itse pysty menemään vuotta kokoaikaa paikasta toiseen sata lasissa, vaan pieni breikki johonki väliin on saatava. Onneksi kesätyöni(kin) on kivaa, eikä sielläkään tarvi mennä pää kolmantena jalkana, eli välillä pystyy myös vähän ottamaan rennommin.

Säästökuuri jatkuu ja ruokaa olen tehnyt itse, mutta arvatkaa olenko ottanut kuvia niistä? En, niin enpä viitsi laittaa tänne niistä sen kummemmin. Eikä ne nyt mitään erikoisia ole ollutkaan. Ruoasta sen verran, et sämpylöitä pitäis tällä viikolla tehdä, on ollut litra heraa jo jonki aikaa pakkasessa ja pitäis käyttää se. Mun sämpyläthän ei oo ns. koskaan samanlaisia, joka on hyvä asia - niihin ei kyllästy. Itse tekemällä leipää/sämpylöitä pystyy säästämään (ja jos se pakastin on niin sinne sujauttaa myös). Toki toisille se on vaiva, mutta mulle se on "terapiaa", saan touhuta keittiössä yksin ja vaivata taikinaa (toki kone tekee sen usein mun puolesta :D).

Mut ei mulla nyt mitään sen kummempaa ollut. Hengissä ollaan ja murun kans kyhnötetään kylkikyljessä sohvalla. Haaveillaan ja puhutaan tulevasta, toisaalta nautitaan vaan tästä mitä nyt on. Vähän myös jännittää pääsiäinen, koska menemme mun lapsuudenkotiin. Vanhempieni luona kun ei vaan voi pistäytyä nopeasti, välimatkan vuoksi. Onhan se vähän harmi, mutta se on asia mille ei voi mitään - eikä sitä kannata murehtia.

Tästä tuli nyt tällainen sillisalaattikirjoitus.

*olen kuullut paremmalta puoliskoltani et sanon usein - liian usein - vai? vai mitä? :D

Mansikkalumi

Tein jälkkäriksi tänään mansikkalumetta (kuvaa ei oo, ku ehti mennä parempiin suihin), helppo ja nopea. Sekä makea :D I like!

2 henkilölle

1 munanvalkuainen
1/2 dl sokeria (ehkä pikkasen vähemmän ois riittäny)

1 dl mansikkasosetta (itse otin pakkasesta mansikat ja soseutin)

Vatkaa valkuainen ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita mansikkasose joukkoon. Nauti heti.

Pasteijat

Pakastinta piti saada tyhjemmäksi (lue:"jämäpusseja" pois) ja raaka-aineista päätin tehdä pasteijoita. Täytteeksi siispä tuli broilerisuikaleita, pikku porkkanoita ja herne-paprika-maissia sekä juustosiivu. Mausteeksi laitoin mm.makeaa chilikastiketta.

Pasteijataikinaankin löytyi kaikki aineet kaapista, joten ns.edulliseksi tuli nämä leipomukset.

Voitaikina:

250 g margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sekoita aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää 1,5 dl vettä, sekoita tasaiseksi taikinaksi (älä vaivaa). Laita taikina muoviin ja jääkaappiin kovettumaan. Kauli ja tee halutun muotoisia pohjia. Täytä, taita toinen puoli pohjasta päälle ja voitele munalla. Paista 225 asteessa n.10 min.

Hyviä oli, ja puolet meni jo parempiin suihin...

kuva otettu kännykällä,
pahoitteluni huonosta kuvalaadusta.

Testailua ja kevättä rinnassa

Kaikki hyvin, liiankin hyvin ;) mut ei valiteta tai mietitä sitä. Ihanan siirappista on arki, hyvä niin...on se vaan ihanaa kun saa toisen kainaloon kömpiä iltaisin. Kevättä rinnassa, vois joku sanoa :)

Asensin puhelimeen bloggerin ja nyt testaan miten sillä bloggaaminen onnistuu. Nettiliittymä ku meni vaihtoon, ei kuulemma tähän taloon saada sitä nopeutta toimitettua mitä oisin halunnu. Mut jos jotain hyvää löydän tästä on se, et en istu koneella niin paljoa kuin normaalisti - ja se on mulle iso juttu. Jospa sitä jatkossakaan ei tarvis kone olla kokoaikaa auki.

Mutta ulkona on niin iiiihana ilma, et ei auta ku lähteä ulkoilemaan ja sit pasteijoiden tekoon (pakastinta tyhjäksi yritän saada).

Nigella Feasts - Chocolate Heaven: old-fashioned choc cake

Helppo ja nopea suklaakakku.
Nigella on vaan musta jotenki ihana.



Toinen kokki josta pidän on Sara La Fountain.
Hänen ensimmäisessä keittokirjassa on
mm. kahvikakku, joka on jäänyt säännöllisen
epäsäännölliseen vakiokäyttööni.
Löysin netistä ohjeen, joten jos kiinnostaa niin
käy kurkkaamassa se :) Suosittelen...

Säästökuuri

Koska raha on ollut asia mihin kaikki kinastelu on aina kulminoitunut, niin päätettiin et asialle tehdään jotain. Henkilökohtaisesti* ajattelen et se on asia minkä takia ei kannata menettää yöunia ja se on asia mistä ei kannata riidellä. Sillä mennään mitä on ja sit ratkaisuja tehdään sen mukaan minkä verran pennosia kukkaron pohjalla on. Nyt siis alkaa tässä huushollissa säästökuuri.

Mullahan oli silloin alkuvuodesta säästökuuri 20€/viikko ruokaan. No, varmaan arvaatte että tää projekti kariutui todella nopeasti. Nyt kuitenkin yhteisymmärryksellä ja murun ehdottamana otettiin samantapainen budjetti käyttöön - maanantaisin laitetaan purkkiin rahaa ja siinä on ruokabudjetti, jolla ostetaan myös wc-paperit, pesuaineet jne. Katsotaan miten riittää rahat, itse otan tän haasteena koska pääsen miettimään asioita ja suunnittelemaan eli olen juurikin omassa elementissäni...

Tästä projekstista tulee varmaan jollain tapaa jotain tänne. Helppoja (ja herkullisia) reseptejä tms.

Niin ja onhan meillä selkeä kohde mihin aletaan säästämään. Mut siitä lisää myöhemmin :)



*puhun/kirjoitan vaan omalta kannaltani, en voi (enkä halua) toisen puolesta sanoa mitään tänne.

Jäätävää

No mites se eilinen meni?

Aika jäätävästi.

Tarkoitus oli lähteä murun vanhemmille tekemään remppaa, mut päädyttiin siihen et mää jäin kotiin. Murun oli tarkoitus mennä toiseen (omaansa, jossa ei olla enää oltu yötä ja tavatoita pikku hiljaa on siirretty tähän uuteen asuntoon) asuntoon yöksi, mut matkalla sinne päätti poiketa* katsomaan et miten mää voin.

Hetken aikaa juteltiin ja sit hän oli jo lähdössä...mutta ei vaan päässyt lähtemään, jokin uudessa sohvassa veti häntä jäämään ja lopulta saatiin puhuttua asioista. Sovittiin ja saatiin mielestäni asioita vietyä eteenpäin. Lopulta päädyttiin lähikauppaan ostamaan herkkuja. Loppuilta menikin sit oikein sopuisasti. Hyvä niin, en pidä siitä et riitojen/kinailun aikaan toinen lähtee karkuun ja asiat jää selvittämättä. Toki sitä omaa tilaa pitää antaa toiselle, et molemmat saa vähän "puhallella" ja miettiä asioita, mut mielestäni se et yöt nukutaan eripaikassa ei ole mikään ratkaisu. En tiedä olenko yksin näiden ajatusten kanssa, mut mun päähän ei vaan sovi se et asiat hoidetaan pakenemalla.

Vaikka riitely/kinastelu on raskasta ja todella tyhmää, on sitä ilmaa joskus puhdistettava ja asioita selvitettävä. Joskus asioista puhuminen menee valitettavasti ikäväksi, mut rehellisesti sanottuna olen tavallaan kaivannut sitä että asiat ei mene niin seesteisesti (vrt. edellinen suhde jossa toinen osapuoli ei osannut riidellä). En kuitenkaan halua et asioista vääntäminen on jokaviikkoista. Ei sellaistakaan jaksa. Vai jaksaako? En usko, että itse enää jaksa - ei asiat saa liian monimutaisiakaan olla.

Mut kyllä sitä kaikesta huolimatta on vaan onnellinen. Mulla on maailman ihanin (mun mielestä ;)) ihminen vieressä ja pystyn sanomaan ainakin sata hyvää asiaa joiden rinnalla pienet kinastelut on ihan pientä. Täällä "kolmiossa" on siis rauha maassa - toistaiseksi.

Ja tänään olisi tarkoitus et tenttiin lukemisen jälkeen lähden murun vanhemmille auttamaan rempassa. Voin kertoa et ei oo mikään pieni projekti....



*ei tainnut alun alkaen vaan poiketa, ku oli tavarat (vaihtovaatteet) tuonut sisälle siltä varalta ettei lähde minnekkään :) <3

Kommunikaatio

Hitto ku pitää välillä vääntää kättä pienistä asioista. Kommunikaatio ei nyt toimi kunnolla.

Voiko se toimia, jos odottaa et toinen tietää mitä ajattelen ja toivon? Ei. Ei toinen ole ajatustenlukija, vaikka ehkä salaa sitä välillä toivon. Kai tässä on vähän itsetutkistelun paikka. Jos en sano ääneen toiveita, en voi odottaa et toinen niistä tietäisi ja sit ihan turhaan vedän herneen nenään asiasta jolle ei voi mitään - omaa tyhmyyttäni. Toinen asia mitä voisin parantaa on tyyli ja sävy millä herneet vedän nenääni. Marttyyriä löytyy musta jos haluan. Tuleeko yllätyksenä kenellekkään? Ei varmaan, ei ainakaan mulle itselleni.

Väsyneenä ei muutenkaan pitäisi aloittaa mitään "tärkeää" keskustelua, koska siitä tulee vaan väärinymmärryksiä ja vaarana on se et toinen nukkuu sohvalla...onko silloin kukaan tyytyväinen? Ei.

Vitsit mulla on pahamieli ja huono omatunto. Voisin jo pikku hiljaa oppia pitämään suuni kiinni ja laskea edes silloin tällöin sataan, jolloin asiat ei tunnu enää niin suurilta ja konflikteilta vältyttäis.

Loppujen lopuksi turha kinasteleminen on asia mitä kaikista vähiten haluan. Jospa tää sunnuntai jatkuis parempana.

Ei nuollaista...

Ennen kuin tipahtaa.

Aamulla soitettiin nettiyhteyden takia. Asuntoon ei pystytä tarjoamaan/lähettämään tilaamaani nettiyhteyttä sillä nopeudella jonka maksan eli tästä syystä sopimus puretaan.

Nyt pitäisi päättää minkä netin otan tilalle. Arvatkaa kiinnostaako yhtään alkaa etsimään vaihtoehtoista nettiä ellen ota nykyisen operaattorin tarjoamaa vaihtoehtoa. (miksi en ottaisi? no, koska ei oo ainakaan alku ollut kauhean vakuuttava et mitä jatkossa voi tulla?)

Sohvan olisi pitänyt tulla tänään, mutta eipä sohvaa näy. Yritin soittaa numeroon, mistä minuun otettiin yhteyttä, mutta eipä yllättäen kukaan vastaa. Arvatkaa olinko jo kuvitellut, että illan makaan uudella sohvalla ja nautin. Olin ostanut sitä varten After Eightiä! Siis herkkua jota harvoin raaskin ostaa.

Arvataa pänniikö? Olin jo niin innostunut kaikesta ja ajatellut et ihanaa, viikonloppuna saa löhöillä ainakin vähän.

Pessimisti ei pety jne. (muistan ens kerralla sitten.)



EDIT: joskus kannattaa valittaa (vaikka vaan tänne blogiin) ja tadaa, nyt sohva on paraati paikalla.

p.s. mulla on uus harrastus, ehkä. siihen kuulu ulkoilma ja vähän etsivänä oloa. arvaako kukaan? katsotaan innostunko :D

Netti ja sohva

Jes, netti toimii!

Ja sohvan pitäis tulla huomenna.

Ehkä tästä piku hiljaa alkaa tulemaan koti. Kyllä siitä tulle. Ja missä se koti on? Siellä missä sydän tai ainakin mää uskon niin :)

Ja jottei pelkkää hyvää, niin olin tänään pienessä ketjukolarissa. Autoon ei tullut mitään ja itse selvisin säihkähdyksellä, vähän jumia yläkropassa, mut muuten kaikki ok.

Mut nyt surffailemaan kunnolla pitkästä aikaa netin ihmeelliseen maailmaan. Ihan hyvää toisaalta teki tää pieni tauko :)

Hurts - Wonderful Life

Muru <3

Auts ja *niisk*

If these walls could talk 2

2'00 min jälkeen alkaa vasta tapahtua jotain...

En löytänyt kyseisestä elokuvasta traileria, mut tämän elokuvan näin jokunen aika sitten.

Elokuva kertoo naispareista kolmelta eri vuosikymmeneltä ja millaista elämä on ollut, ei voi sanoa kuin auts ja *niisk* kun katsoi ensimmäisen parin tarinan.

Suosittelen edes katsomaan ensimmäisen tarinan 1962 elokuvasta (esim. youtubesta),

jos muuten ei aihe nappaa.

Onneksi ajat ovat hieman muuttuneet,

mutta silti on vielä asioita joiden toivoisi muuttuvan.

Ei menny niinku elokuvissa

Eka yö takana uudessa asunnossa.

Molemmat innoissaan ja kaikkea kivaa suunniteltiin viikonloppuun, mutta väsymys vei voiton ja suunnitelmat ei mennyt ihan niinku elokuvissa. Tästä saatiin myös pieni kohtaus aikaan, mut ei siitä sen enempää (ilmaa on vähän puhdistettu ja nyt taas kaikki on hyvin). Aamulla käytiin reippaana lenkillä ennen luennolle/töihin lähtöä. Hyvä minä, hyvä me! Tästä se urheileminen taas lähtee :)

Pakko nyt kehua uuden asuinalueen maastoja, siellä kelpaa ulkoilla...taidan mää sittenki viihtyä siellä ihan hyvin, nyt ku asuntoki alkaa näyttää joltain.

No mut tästä päästään siihen mikä on mua viime aikoina mietityttäny. Unelmat ja haaveet, se miten olen asioita pienessä päässäni etukäteen pyöritelly ja miten asiat todellisuudessa on menny.

Ainakin mulle on käynyt niin, että olen kuvitelut että elämä menee jotenki ihanasti ja tasapainoisesti. Todellisuudessa asiat ovat menneet ihan muulla tavalla...ei välttämättä huonosti, mut ei kuitenkaan niin ruusuisesti kuin olen kuvitellu. Tämä on sit tuonut ajoittain pieniä tai vähän suurempia murheenkryynejä elämääni (nyt ja aiemmin).

Olen tunneihminen, mut välillä yritän sitä järkeäkin itselleni takoa ettei sieltä pilvilinnoista tarvitsis niin kovaa tulla alas. En nyt ole pilvilinnoista tullu alas, mutta hieman realistisemmiksi on ajatukset muuttuneet (enää ei ole niin mustavalkoinen ajatusmaailma, vaan värejä on tullut sekaan...). Toisaalta arkea parisuhteessa odotin ja arki on aina omanlaisensa jokaisessa suhteessa. Sitä ei voi verrata edellisiin parisuhteisiin, mut silti itsellä on jonkilaiset odotukset ja sitten kun todellisuus tulee, niin joitain kompromisseja pitää tehdä ja ehkä vähän nielemään asioita. Omat tavat voi olla toisesta hassuja tai itse voi kauhistella miten/miksi toinen tekee jollain tapaa asioita.

Kompromissit voi olla ihan pieniä, esim. miten pöntön kansi pitää jättää tai miten joku asia hoidetaan...samalla kun itse opettelee uusia asioita ja opettaa toiselle omia tapoja, huomaa kuitenkin nauttivansa siitä kaikesta mitä eteen tulee, vaikka hampaita välillä saiski purra yhteen. Toisaalta todella moni asia menee yksiin ja molemmat tekevät asioita ihan samalla tapaa. Lisäksi ajatukset kun ovat samanlaiset, toisen omat pienet tavat ovat loppujen lopuksi ok itselle. Eikä niitä pieniä kompromisseja silloin mieti kun toisen lämmin katse kohtaa.

Vaikka elämää ei mene kuin elokuvissa, niin se ei haittaa...mun elämä on just nyt niin hyvää kuin se voi olla. Siihen mahtuu paljon hyviä ja onnellisia asioita, toisaalta surullisia ja pelottaviakin.

Toisaalta haluaisinko et mun elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista?

En. Silloin ei voisi tulla niitä yllätyksiä - ikäviä taikka ihania.

Yön yli

Kuinka asiat näyttää paremmilta aina nukutun yön jälkeen? Sitä pitäisi väsyneenä jaksaa itselleen muistuttaa, et nuku ensin yön yli ja mieti asioita sitten. Moni huoli ja murhe häviää yön aikana. Tuo on vaan asia, jota mää en osaa itselleni tarpeeksi hyvin muistuttaa tai ainakaan sillä hetkellä ku siitä ois hyöyä :D

Vaikka väsymys on painanu päälle viime päivinä, niin silti hyviäkin asioita näkee ympärillä. Murun kans pystytään keskutelemaan ja kertomaan mikä mieltä painaa (murun yövuorot lisäksi veroittaa molempien* hermoja!), vaikka oman aikansa se välillä vie et molemmat alkaa avautumaan, niin silti asioita puhutaan ja halutaa selvittää. Itse olen hyvä mököttämään, mutta huono kertomaan mistä mököttämisen syy johtuu....toisaalta hetken ku mun antaa olla, niin kyllä mää kerron mikä mietityttää. Ja kuulemma musta näkee hyvin jo etukäteen et nyt päässä alkaa ajatukset sinkoilemaan sinne ja tänne, jolloin toinen pystyy ennakoimaan ettei mököttämään tarvisi alkaa. Kiva olla noin ennalta luettavissa :D

Itsestäni voin kertoa myös sen, et yksi kauheimmista asioista mitä tiedän on se et mennään/menen nukkumaan vihaisena tai asiat jää selvittämättä. Silloin pyörin sängyssä yön ja mietin asioita. Ja minä jos kuka olen paras kääntämään ja vääntämään asioita ja usein päädyn alkuperäisestä aiheesta kauas :D Vaikka tuon puolen tiedän itsestäni, niin silti se sillä hetkellä meinaa unohtua. Käykö teille muille niin?

Heh, pohtiminen ja asioiden läpikäyminen omassa päässä on sit joskus kivaa. Huomaa itsestään uusia (tai muistaa aiemmin oivallettuja) asioita ja huomaa ns. siltoja asioiden välillä. Siis mistä mikäkin asia saattaa johtua; miksi ajattelen/käyttäydyn jollain tapaa. En tiiä tajusitteko mun pointin, mut itse ainakin oivalsin jotain.

Ei tää elämä oo niin kurjaa, vaikka välillä tuntuu. Eikä sitä kannata ajatella et ruoho ois vihreämpää aidan toisella puolella, harvoin se edes on yhtä hyvä kuin aidan tällä puolen. Tästä huolimatta jääkaapin ovessa on kestolotto - jos edes lannoitetta sais ostaa tämän puolen ruoholle :D

*kun toinen on väsynyt ja hieman ärtyisä, niin liian usein se tarttuu muhun ja olen samanlainen - ellen pahempi :D noloa, mutta totta....

Sensuuri

Tekis mieli avautua vaikka mistä, mut pieni sensuuri ja tunne siitä et mitä voin kirjoittaa - estää mua nyt avautumasta kunnolla...Tää blogi on ollu mulle paikka missä avautua ja purkaa sitä pahaa oloa, mut nyt ensimmäistä kertaa ajattelen kunnolla mitä voin kirjoittaa ja mitä en. En halua kokonaan sulkea tätä salasanan taakse, mut bloggerissa ei mun tietääkseni voi yksittäisiä tekstejä laittaa salasanan taakse? Vai olenko väärässä?

Voin vaan myöntää et pari päivää on ollu tosi paha olla...syöpä on laittanut miettimään asioita, avannu vanhoja haavoja menneisyydestä ja uudet "paljastukset" (jotka oikeastaan tiesin) on laittaneet miettimään tätä mun elämää tällä hetkellä...tein päätöksen tällä viikolla, et opintojen suhteen ihan vähän löysään tänä keväänä, ei vaan kaikkea nyt jaksa ja turha sitä piippuun on itseään ajaa.

Mut kyllä tää tästä, uskon niin...vaikka asiat on hyvin, niin silti välillä tulee niitä vaikeita päiviä - valitettaavasti.

p.s. lääkkeitä (uni tai rauhoittavia) en oo tän vuoden puolella ottanut, mut tänään ekaa kertaa harkitsin nuhkahtamislääkkeen ottamista. mut eiköhän se uni tuu ilman sitä.

Asunto.

Alkaa pikku hiljaa näyttämään kivalta paikalta, jonne jo odottaa pääsevänsä muuttamaan. Säilytystilaa on liian vähän ja vielä pitää tehdä kompromisseja, mut silti ne kaikkein tärkeimmät asiat saadaan sinne mahtumaan (ja samalla sitä turhaa karsittua pois).

Kuinka paljon ihminen tarviikaan tavaraa? Ei paljoa, mutta sitä rojua vaan kertyy. Sitä kertyy ihan liikaa ja liian helposti. Vaikka kirppari oli todella tuottoisa, niin silti tavaraa jäi yli (mulla on lapsuudenkodissani vaikka kuinka paljon tavaraa vielä, aikanaan asuin isossa asunnossa ja muutin neljä kertaa pienempään asuntoon ja toiselle paikkakunnalle eli tavarat ei todellakaan mahtuneet silloin mukaan ja jäi isän varastoon).

Muutossa on myös yksi inhottava puoli. Minä, joka rakastan ruoanvalmistamista, olen sortunut liian usein pika- ja valmisruokaan. Siis oikeasti en ole pariin viikkoon tehnyt oikeaa ruokaa. Odotan, että päästään asettumaan uuteen kotiin ja sitä kautta normaaliarki alkaisi rullaamaan. Alkaa nimittäin kropassa jo näkemään tämän epäterveellisen ruoan (ja urheilemaankaan en oo päässy!).

Mut mikäs mun alkuperäinen asia olikaan? :D

Asunto, ihanaa kun parvi on kohta valmis ja pääsee nukkumaan uuteen kotiin. Pakko vähän hehkuttaa :)

Se

En tiiä olenko asiasta kirjoittanut, mut pahoittelen jos tulee toistoa...

Yksi murun läheinen ystävä (sinkku) esitti kysymyksen menneenä viikonloppuna: et mistä me tiedetään et tää on tässä...nopeasti ku jotkut asiat on edennyt tässä suhteessa. Sitä oli vaikea selittää mistä sen tietää. Se tunne ku vaan on eri, jos joskus on luullut että elää sen "oikean" kanssa, niin silloin on ollut niin väärässä kuin vaan olla, murua lainatakseni "ne on tähän verrattuna ollu täyttä kauraa". Tunne mikä toisen lähellä (ja vaikkei fyysisesti lähelle ole) on se että on tullut kotiin, löytänyt sen oman paikan tässä maailmassa.

Se, et arki tulee on ihanaa.

Se, että uskaltaa ja pystyy kinastelemaan toisen kanssa, ilman et tarvii miettiä mitä toinen ajattelee - lähteekö se nyt karkuun vai ei...

Se, että voi olla hiljaa toisen seurassa, tekemättä mitään erityistä kokoajan eikä siitä vaivaannu. Se, että toisen läheisyys ja kosketus tulee oikeaan aikaan ja juuri sellaisella tavalla et huhuh.

Kertokaas te muut, onko teille tullu sen oikean kohdalla millainen tunne? Mistä sen on tietänyt?

p.s.kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleista kommenteista. vastasin teille!

Jeejee!

Ei kyllä oo kauheasti jeejee olo, mut silti on :D Hillitön stressi ja harmaiden hiusten määrä vain kasvaa, mutta jotenki en vaan jaksa stressata.

Myönnän et opiskelut painaa ihan sikana nyt päälle, raha on tiukilla, syöpä on varmaa. Mut hei! Kaikesta selvitään, jostain sitä rahaa kuitenki aina tulee, opiskeluista selviän (mennään vähän pienemmillä unilla). Joten mitä mää turhaan stressaan ja mietin asioita.

Toki on hyvä, että asioita miettii, mut kohtuu kaikessa. Turha vatvoo - ei ne siitä parane.

Raha on nyt asia mistä voisin kirjoittaa sata asiaa, mut en jaksa. Tylsä aihe - vai mitä??? Parisuhteesta ei nyt oo mitään kummallisempaa kirjoitettavaa...tuossahan se menee ja hyvin menee. Mitä sitä turhaa hehkuttaa ku asiat on niin kuin pitää. <3

Asunnosta en tajunnu ottaa ennnen -kuvia, joten mitään sisustuspostauksiakaan ei oo tulossa. Tai siis mun valokuvaajataidot on todella surkeat, väärä rajaus, väärä valo ja varmasti väärä kuvakulma. Nuo asiat ei sano mulle mitään - haittaakse? :D (nyt vissiin on aika sammuttaa kone ja mennä nukkumaan ku jutut alkaa meneee Putouksen JP:n tasolle, joka oli oikeasti suloinen :D ).

Ja taas nolona julkaisen postauksen jossa ei oo päätä eikä häntää, ja asia sisältö on todella surkea. Kunhan tää tästä vähän helpottaa, niin laitan jotain asiaa :) Sillä välin kertokaa te muut mitä teille kuuluu?

Pikamoi

Hengissä ollaan! Tauti alkaa olla ok, vaikka pientä nuhaa ja yskää edelleen on, mut lääkkeet on alkaneet vaikuttaa. Siitä syystä määki oon ollu ahkera asunnolla, tänäänki murun kans lähettiin asunnolle laitteleen paikkoja kympin jälkeen (kun eka puurot oli napaan vedetty) ja ysin aikaan illalla tultiin kotiin.

Totesin murulle, et jos tässä asunnossa nyt hetki sit viihdytään. En jaksa muuttaa nyt hetkeen. Oli samaa mieltä. Katsotaan milloin tila alkaa loppumaan ja isompaa pitää hankkia. Ei mietitä sitä vielä. Laitetaan asunto ekaks asumiskuntoon :D

Kaiken lisäksi tää muutto on imeny rahaa ihan sikana! En kykene ees laskemaan summaa mitä on saatu menemään...muuten voi olla et unet jää vähiin ja muutama lisä sydämmentykytys tulee.

Ensviikko on "tappoviikko" opiskelujen suhteen....kiirettä siis tiedossa ja kiitos viime viikon sairastelun - on pari juttua jääny taas rästiin. Hitto noita rästejä, niitä ei sais päästä tulemaan koska ne jos mitkä saa hermot kireelle. Kyllä tää tästä, selviän jollain tapaa.

Mut nyt nukkumaan, ajattelin ekaksi vaan kertoa nopeasti viikonlopun kuulumiset ja pahoittelen etukäteen et kiire jatkuu jonkin aikaa...eli fiksuja postauksia saa hetken ehkä odottaa.

*yks iso huonekalu pitää hioa ja maalata + muita huonekaluja kasata, ikkunoita pestä jne. hommaa riittää edelleen!

Michel Teló - Ai Se Eu Te Pego

Elämä voittaa pikku hiljaa:

- Lääkekuuri tehoa

- Muutto edistyy

- Ihania uutisia ystäväpiiristä kuuluu

Ja tää biisi vaan saa mut hymyileen,

varsinki silloin ku raha-asiat meinaa

alkaa ottamaan päähän enemmän kuin laki sallisi...

Tauti jatkuu

Hengissä ollaan, mut ei voimissa...eilen vanhasta asunnosta kannettiin tavarat ja tänään ne kannetaan uuteen.

Mikä mun rooli on? Maata, levätä ja olla tyytyväinen, et muru ja sen kaveri hoitaa homman!

Eiks sen näin pidä mennä ;) Juu, onneksi olin kaukaa (lue: muru joka painosti) viisas ja tavarat oli pakattu valmiiksi viime viikolla.

Parempaa tekstiä toivottavasti tulee mahd. pian.