Ollutta ja mennyttä

Pari viikkoa sitten mietin vuoden takaisia asioita, kirjoitinkin siitä jotain. En kaivannut mennyttä, kävin vaan läpi niitä kipeitä tunnetiloja joita itse koin silloin. Asian pyörittelyyn meni muutama päivä ja sitten se unohtui. Hassua. Niin kipeitä asioita ne minulle oli silloin, mutta en lopulta jaksat niitä märehtiä enää sen kauampaa. Ehkä se kertoo asioiden mittakaavasta, tärkeydestä jne.

Kun on saanut tarpeeksi etäisyyttä on tajunnut niin monta asiaa ja voi vaan todeta, että hitto mää oon niin paljon vahvempi nyt. Ja siitä olen kiitollinen.

Jokaisella suhteella on merkityksensä ja jokainen suhde muokkaa ihmistä jollain tapaa. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta jokaisesta suhteesta voi oppia jotain. ja parasta on jos itsestään oppii jotain. Pystyy myöntämään et vikaa oli myös minussa. Jonku kans ne palaset loksahtaa kohdilleen niin ne hyvät kuin huonotkin.

Pienet asiat

Mulla on monta unelmaa, osa isoja osa pieniä. Osa saavutettavissa osa ei ehkä koskaan. Niiden voimalla jaksaa tehdä muutoksia elämässä, niin että osan edes voi joskus saavuttaa.

Olen saanut paljon asioita ja sivupalkissakin oleva lista asioista joita haluan on aika hyvin ruksittu. Listaa voisi täydentää joku päivä - katsotaan mitä siihen ilmestyy. Vanhoja tosin en halua poistaa, koska on tärkeää muistaa mistä joskus on haaveillut ja nyt ne on toteutunut. Ihania asioita, joista olen kiitollinen.

Kiitollinen olen myös olen tästä päivästä. Alkupäivän touhusin ja tein pikkuaskareita - sain paljon aikaiseksi. Iltapäivällä rauhotuttiin kun muru tuli töistä. Illalla oli saunavuoro (meidän rapussa on sauna, ihanan lähellä!), kauan haaveilemamme saunavuoro...laiskuutta ei oltu kysytty vuoroa ja sitten kun kysyttiin saatiin lauantai-illalle. Voisko olla parempaa ajankohtaa?! Ei. Tai sit se on jotenkin tylsää. Ihan sama, me tykätään :)

Noh, saunassa puhuttiin pizzasta, koska rappukäytävässä oli tuoksunut se ja päätettiin et tehdään vielä iltapalaksi pizzaa. Nam. Siitä se idea lähti, otetaan lauantai-iltojen ns. vakioksi: pizzaa ja sauna, ainakin silloin kun en ole työreissulla tai muuta iltamenoa ei meillä ole. (ja niitä nyt ei kovin usein ole.)

Ah, kuinka onnellinen pienistä asioita voi olla.

Tyyliä tarjolla

Täällä olisi pari tyylivinkkiä tarjolla.

Tai sitten ei. Jokainen saa päättää itse. Vapaasti saa kopioida, en pistä pahaksi ;)

- Boyfriend/Levis 501 tyyliset farkut, joissa polvipussit alkaa olla jo nolouden menettäneet aikaa sitten
- Lenkkarit, siis sellaiset halvat peruslenkkarit marketista
- Musta perusulkoilutakki vuodelta nappi ja keppi

Harkitsin jopa kuvan ottamista, mutta totesin et ei pysty. Hyvä ku pystyin peiliin katsomaan :D Milloin musta on tullut ihminen joka ei mieti miltä näyttää, vaan laittaa ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle kun lähtee koiraa ulkoiluttamaan sateeseen. Onneksi satoi, eikä muita tullut vastaan. No tuskinpa kukaan olisi sen enempää ajatellu miltä mun vaatteet näyttää. Mut tulipa sellainen ysärifiilis vaatteista, eikö se oo tulossa takaisin tai jotain? Tai vielä pahempaa, olisin sopinut lähiostarin pussikaljaporukkaan, sieltä se mun idea tais tullakin :D



p.s. oli mulla tänään ihan siistit vaatteet yliopistolla/keskustassa. mekko + saappaat + musta jakkutakki + musta laukku. legginsit oli ainoat tarjoustalosta, muissa saattoi olla jopa jotain ns. merkkiä...eli ehkä mä osaan joskus pukeutuakin. vai miten se tyyli määritellään?

Jahkailua

Olisi kirjoitettavaa, uutta asiaa. Mutta sopiiko se tänne? ...haluanko uutta ja uuden alkua laittaa tänne vanhojen kipeidenkin asioiden sekaan. Vai aloittaa puhtaalta pöydältä - taas kerran.

Mietintä myssy on päässä.


Edit. ajatus ei oo missään tyyliblogissa, vaikka uudempi postaus sellaiseen viittaa ;)


Filmi pysähtyy.

Kyyneleet

Luin sit vanhoja tekstejäni ensimmäistä kertaa. Luin lokakuun läpi. Enempää en tällä kertaa lue. Ei vaan pysty, liian raskasta. Pää ei enempää jaksa sisäistää. Mun elämäähän se on, toisaalta tuntuu et lukis vieraan ihmisen elämästä. Asioita joita olen unohtanut, asioita jotka muistan edelleen niin kuin ne olen kirjoittanut.

Viimeistään tässä kohtaa haavat repes auki. Kyyneleet vain valui.



p.s. muru on yövuorossa, joten aikaa on ajatella kaikkea mennyttä...

Hukassa

Uni ei tule.

Mun elämässä on niin selkeät suunnitelmat - polku mitä vaan seuraan ja asiat rullaa omalla painollaan.

Silti oon ihan hukassa. Yksin, yhdessä.

Ehkä huomenna olen taas viisaampi. Aina saa toivoa, eihän se keneltäkään oo pois.

Vuosi

Pari viikkoa on ollut omassa päässä vähän myllerrystä. 

Vuosi sitten oli kaikki hyvin. Suunnitelmia oli ja elämä vaikutti hyvältä. Kunnes. Noh, tiedätte mitä tapahtui. Hitto, et on ajatukset välillä menny "vanhaan". Kelannut asioita ja yrittänyt ymmärtää, yrittänyt nähdä niitä merkkejä näin jälkikäteen...kysymyksiä jäi niin paljon kuitenkin silloin auki, ja niin ne jää auki. Toisaalta en enää edes halua vastauksia, mut...mut...

Mennyttä en kaipaa, mut kai tämäkin vaihe on käytävä...vaikea kuvailla mitä päässä pyörii. Se ei ole kaipuuta, ei ikävää. Ehkä haikeutta, ei haikeutta X:ää kohtaan vaan siihen elämään mitä silloin oli - mutta toisaalta myös tunnen iloa. Iloa siitä et asiat oikeasti meni lopulta hyvin. Iloa siitä, että olen vahvempi nyt kuin vuosi sitten. Iloa siitä, että saan olla oma itseni myös toisen elämässä ja saan olla tasa-arvoinen suhteessa. Saan vaikuttaa yhteiseen elämään, enkä ole ns.toisen armoilla...Jos nyt elämä heittäis härän pyllyä niin luultavasti en menis niin pohjalle, mut sitähän ei voi varmasti tietää. Ja jääköön se arvoitukseksi.

Haluaisin lukea vanhoja tekstejäni, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva siihen. Onko järkeä lukea niitä. Katsotaan miten sen asian kanssa käy. 

Eräs viisas sanoi, et eron jälkeen ensimmäiset vuosipäivät/juhlat* on pahimpia ja sen jälkeen se helpottaa. Eli tämän jälkeen kaiken pitäis kait olla paremmin.

*vuosipäivät7juhat = yhteinen vuosipäivä, eropäivä, syntymäpäivät, joulu jne.

Kohta on joulu

Tokaisi muru tänään.

Aina se joulu vaan tulee yllättäen, vaikka siihen yrittäis valmistautua. Joskus olen jo marraskuussa hankkinut lahjat, ja silti joulukuu hujahtaa ohi. Taitaa tänäkin vuonna käydä niin osti lahjoja etukäteen tai ei.

En tiiä onko se ongelma, mut asia mitä ei olla vielä päätetty on joulunvietto. Missä olemme joulun. Olen ilmoittanut, et samassa paikassa haluan olla, mutta paikalla ei oo mulle väliä. En halua mennä minuuttiaikataululla paikasta toiseen (sekin on  koettu muutamana jouluna) ja kiitos ei. Ollaan vaikka kotona kahdestaan, mut en ala juokseen joulua. 

Mut ei ihan vielä mietitä joulua sen enempää. Asioilla on tapana mennä hyvin, vaikka matkalla olisi muutama töyssy...

Loma tuli loma meni

Normiarki kalentereineen on täällä taas.

Kiinnostaa yhtä paljon kuin pikku kiviä.

Kuullostaa todella lupaavalta. Siksi tein jotain asialle. Otin kaksi sellaista kurssia lisää mitkä mua ehkä oikeasti kiinnostaa. Niiden avulla jos saisin noi ei niin kiinnostavat pakolliset kurssit suoritettua. Oonkohan jouluna ihan kuollu? Hyvin mahdollista et olen.

Joskus vaan on tehtävä omia päätöksiä eikä kuunnella muita. Jokainen suorittaa opinnot omalla tavallaan, tein aikaan lukionkin oman pään mukaan ja se sopi mulle.

Mut jos loma meni, niin tuntu et koko kesäkin meni yhdessä hujauksessa. Ens kesää odotellessa. ;) On kivoja asioita mitä odottaa, niiden voimalla jaksaa - vaikka läpi harmaan kiven.

Maanantai

Maanantai lähti käyntiin niin hyvin kuin vaan voi lähteä. Tai sitten ei.

5.09 Muru soittaa: "Pyörän kumi puhkes, tuu hakeen mut"

No äkkiä vaatteet päälle, auton avaimet ja kotiavain mukaan. Sieltä jostain se muru sit löytyi ja vein hänet töihin. 

5.45 

Minä: "Tuutsä sit bussilla kotiin?

Muru: "Ei mulla oo lompakkoa mukana."

Minä: " Ei mullakaan, ja mulla menee ainakin kolmeen ennen ku pääsen keskustasta lähtemään."

Muru: "Tuun kävellen kotiin."

Minä: " Katson mitä voin tehdä."

Nopeasti kotiin ja hetken vielä yritän nukkua.

8.07 Suihkussa kuuma vesi loppuu....muutama kirosana ja lamppu syttyy päässä. Tänään on vesikatko! Alaovessa oli lappu! Eihän mulla oo mitään vettä varattu päiväksi! Äkkiä keittiöön ja kaikkiin mahdollisiin astioihin vettä laskin, kunnes vesi alkoi olemaan ruskean väristä.

8.40 Ulkona pieni mies löytää taas jotain* kakkaa ja syö sitä. Kiitti, just ton hajun haluan sisälle....

Siinä sit säädin oman päivänohjelmani, niin että pääsisin hakeen murun töistä. Autolla ajoin paikasta toiseen ja aikataulu näytti menevän hyvin.

13.10 Tulen kotiin antamaan pienelle miehelle ruokaa ja otan hänet mukaan hakemaan sitä toista arjen sankaria. Löydän myös uudet kenkäni olohuoneesta, yllärinä niihin on tehty hieman omaa desingia. No vähän muokkaan, niin eiköhän niitä kehtaa käyttää ainakin nopeilla koiralenkeillä. Oma moka ku jätin ne esille!

Sen jälkeen mentiin paikasta toiseen ja oli sadetta ym. 

Illalla vielä menin yhteen kokoukseen, joka kesti 2,5 tuntia. Oisin vaan niin halunnut päästä nukkumaan, mut nukkumaan meneminen venyi lähemmäs puolta yötä. 

Ainiin ja tuli musta muutama sata euroa köyhempi päivän aikana.

*koiran kakat sitä ei kiinnosta, mut ne ihmisten....meidän takametsä on varsinkin viikonloppuisin sellainen hengailupaikka, et ihmiset pitää sitä näköjään myös yleisenä käymälänä.

Se hetki

Kun arkiasioita tekee ja toinen yllättäen koskettaa ja suutelee.

Ne väreet, jotka menee kehon läpi.

Ne on niitä arjen hetkiä, joilla jaksaa koko päivän.