...ja mitä sitten tekis

Lomalla olen ja vähän tekisi mieli kirjoittaa jotain jonnekin. Viimeksi olen kirjoitellut ystävänpäivän aikoihin ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ei kauhesti, mutta silti paljon. Tasaista arkea vietetään, tulevaa suunnitellaan ja yritetään nauttia yhteisistä hetkistä.

Sain keväällä yhdet totaalikilarit, ei niistä enempää, mutta niiden jälkeen ollaan taas panostettu* siihen yhteiseen aikaan. Vaikka kahdestaan ollaan (+koira), niin se yhteinen aika voi olla kortilla ja sitten kun sitä on ollut, niin sen laatu....eipä sitä voi kehua. Määrä ei korvaa laatua, olen siihen luottanut monessa asiassa ja myös parisuhteessa.

Itsellä opiskelu ja työkuviot on ihan ok, tyytyväinen niihin. Isompaa asuntoa etsitään, tää on oikeasti pieni meille ja välillä seinät kaatuu, vaikka olisi yksin kotona.

Olen lukenut noita alun tekstejä. Siis oikeasti lukenut! En ole saanut mitään kaipuuta "vanha suola janottaa" tai katkeruuden tunteita. Pohjalla olin, mutta siitä on näköjään päästy yli ja se on osa mun menneisyyttä. Kuinka valaisevaa on huomata kuinka sitä pääsee yli ja kasvaa vahvemmaksi.

Mikäli jatkan jossain kirjoittamista, muualla kuin täällä niin ilmoittelen teille :)


*ei todellakaan mitään sen erikoisempaa panostamista kuin läsnäolo. Se voi olla joskus todella haastavaa, se että osaa vaan olla siinä toisen lähellä aidosti läsnä.

Hah

Ja mites se ystävänpäivä menikään? rakkautta, romantiikka, kukkia, suklaata....ei todellakaan*.

Huomenna tarkoitus lähteä pidennetylle viikonloppulomalle ja eiköhän auto hajoa. muutama kirosana pääs. ihan vaan muutama. kymmenen, sata. Onneksi autoa ei reissuun tarvita, mutta koira oli tarkoitus viedä hoitoon.

Nyt asiat järjestelty niin että koira pääsee hoitoon ja me päästään lomalle. Jee.

Rahaa ei sit lomalla käytetä. Menoja taas tulossa paljon. Eläinlääkäri ensi viikolla, auto ja mitä vielä. Kasa laskuja. On tää aikuisen elämä hankalaa.

Ja mikä huvittavinta - aina kun on tarkoitus lähteä jonnekin tai tehdä jotain erikoista, niin aina sattuu jotain vastoinkäymisiä - meistä riippumattomia. Vissiin ei kannata mitään enää suunnitella/odottaa, ei se kuitenkaan putkeen mene.

Mukavaa ystävänpäivää :)

*työvuorot menny ristiin, aamulla toinen jäi nukkumaan ja nyt ehkä vajaa tunti ehditään nähdä ennen kuin on pakko mennä nukkumaan, jotta aamulla jaksaa töissä käväistä.

Jajajajajaja

Ja mistä sitä aloittaisi?

Viimeksi lokakuussa näytti olevan merkintä täällä. Paljon ja ei mitään on tässä välissä tapahtunut. Tuntui, että syksy ja pimeys vei mut menneessään. Kelasin asioita läpi eikä aikaa ja voimia ollu tänne avautua. Parisuhde koetteli, omaa tilaa halusi molemmat lue: omaa aikaa, meidän koti on pieni ja loppu vuodesta alkoi tuntuun että seinät kaatuu päälle, koska ihan sama minne katsoi toinen näkyi....

Sille asialle on päätetty tehdä muutos ja uutta kotia etsitään. Vaikka tää koti on kiva, on tää auttamatta liian pieni kahdelle aikuiselle ja isolle koiralle. Yksiö hyvällä pohjaratkaisulla ei vaan enää toimi. Samalta alueelta toivottavasti saadaan uusi koti. Molemmilla on omia juttuja, joten välillä saa olla yksin kotona - tekee hyvää, ja tieto siitä että tää on vaan väliaikasta auttaa jaksamaan.

Myönnettiin molemmat, että parisuhdetta on laiminlyöty, toista pidetään itsestään selvänä ja sitä rataa - jossain vaiheessa yleensä niin käy. Vai tietääkö joku suhteen mikä kukoistaa ilman alamäkiä? Asialle päätettiin tehdä muutos ja se on auttanut. Pieniä arjen tekoja ja sanoja - niissä on kummasti voimaa. Ei tarvi mitään spektaakkelimaista muutosta, kun silläkin rintamalla asiat on vähän paremmin. Ihania lappuja toiselle, kosketus, katse. Siinä se, mun resepti arkirakkauteen. Toivottavasti toimii.

Kyllä jotain ns. spektaakkelimaista piti järkätä. Varattiin reissu Tukholmaan, vähän jotain kahden keskistä kivaa.

Opiskelut etenee omalla painollaan, töitä oon tehny ja siihen se mun aika onkin menny.

Kevät tulee ja huomaan nousevani omasta kolostani.