silmät auki ja plääh

Voihan v***u mikä viikonloppu. Eilinen oli jotain niin kauheeta, niin kauheeta et oksat pois. Voiko ihmistä v***ttaa niin paljon kuin mua eilen? En tiiä, mut jos voi, niin en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Kiitos mut tää yksi kerta riittää.

Kaiken kruunasi eilen illalla pöllitty pyörä, sekin ostettu kuukausi sitten. Jos se olit sinä, niin voitko palauttaa! Kaipailtais sitä kovasti.

Jos on vituttanu ja paljon, niin on jotain hyvää kuitenkin siitä seurannut <3 asiat puhuttu halki, oikeilla nimillä. Kerranki. Aukas molempien silmiä. Joo ja kyllä mää siitä tykkään ihan oikeasti, vaikka se on välillä ihan plääh.

Jahkailua

Oon miettiny tätä blogia...erkin sanat omassa blogissaan pisti myös miettimään. Monenlaista on yhteen vuoteen mahtunut. Elämä meni sirpaleiksi, sainkin yllättäen todella nopeasti uuden ihmisen elämääni ja nyt rakennetaan yhteistä elämää ja haaveillaan monesta asiasta. Silti nautitaan siitä perusarjesta ja arkirakkaudesta.

Asiaa on, mut se on erilaista. Jollain tapaa en koe, että tämä on se paikka mihin voin kirjoittaa itsestäni ja tämän hetkisestä elämäntilanteestani rehellisesti. Jollain tapaa en vaan pysty, vaikea selittää. Toisaalta mulla on kova halu kirjoittaa, avautua jonnekin.

uusi blogi kenties. (toisaalta sitäkin on kokeiltu). uudella nimimerkillä ehkä. täysin puhtaalta pöydältä.

Päättäväiset

Ei voi sanoa että viime päivinä ois tapahtunu jotain suurta muutosta tai viimeisen kuukauden aikana...asioista ollaan tiedetty alusta asti kun tähän suhteeseen olemme lähteneet ja niitä kohti ollaan kokoajan oltu menossa. 

Kuitenkin viime kuussa ja nyt konkreettisesti lokakuun alettua, olemme alkaneet muuttamaan asioita määrätietoiseti. Eikö se niin mene et jos jotain oikeasti haluaa, niin niiden asioiden eteen on valmis tekemään töitä. Asioiden muuttamiseen tarvitaan sekä päättäväisyyttä että itsekuria - ettei homma mee jäihin heti ekasta töyssystä.

Tähän asiaan liittyy raha...ylläri pylläri...raha kun ei puussa kasva ja ois ihan kiva et sitä elämässä olis edes jonninverran ja niitä haaveita vois toteuttaa, niin me ollaan alettu elää budjetin mukaan ja pidetään kirjaa menoista. Säästökuuri on siis back. 

Tästä ja tähän liittyvästä asiasta myöhemmin lisää.

Tuuriin

On se vaan ihana. 

Se saa mut hymyilemään ja itsekseen repeilemään. Sitten joskus me mennään Tuuriin, älkää kysykö miksi - hihittelen vaan itsekseni. Kyllä sitä on vaan valmis toisen puolesta melkein mihin vaan - jopa Tuuriin, vaikka oon aina ajatellu etten sinne mene. Ei mulla pitäny olla koiraakaan koskaan, nyt on ja maailman ihanin on.

Hih, silloin ku se aurinko paistaa niin en vois muuta toivoa elämältä. En kyllä niinä pilvisinä päivinäkään toivo muuta, ku ehkä sitä aurinkoa vähän useammin edes jostain pilven raosta.

Vaikka moni muu asia painaa, niin onneksi kotona on nyt toistaiseksi tyyntä. Leijaillaan sen voimalla nyt tovi, jaksaa kummasti painaa asioita.