...ja mitä sitten tekis

Lomalla olen ja vähän tekisi mieli kirjoittaa jotain jonnekin. Viimeksi olen kirjoitellut ystävänpäivän aikoihin ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ei kauhesti, mutta silti paljon. Tasaista arkea vietetään, tulevaa suunnitellaan ja yritetään nauttia yhteisistä hetkistä.

Sain keväällä yhdet totaalikilarit, ei niistä enempää, mutta niiden jälkeen ollaan taas panostettu* siihen yhteiseen aikaan. Vaikka kahdestaan ollaan (+koira), niin se yhteinen aika voi olla kortilla ja sitten kun sitä on ollut, niin sen laatu....eipä sitä voi kehua. Määrä ei korvaa laatua, olen siihen luottanut monessa asiassa ja myös parisuhteessa.

Itsellä opiskelu ja työkuviot on ihan ok, tyytyväinen niihin. Isompaa asuntoa etsitään, tää on oikeasti pieni meille ja välillä seinät kaatuu, vaikka olisi yksin kotona.

Olen lukenut noita alun tekstejä. Siis oikeasti lukenut! En ole saanut mitään kaipuuta "vanha suola janottaa" tai katkeruuden tunteita. Pohjalla olin, mutta siitä on näköjään päästy yli ja se on osa mun menneisyyttä. Kuinka valaisevaa on huomata kuinka sitä pääsee yli ja kasvaa vahvemmaksi.

Mikäli jatkan jossain kirjoittamista, muualla kuin täällä niin ilmoittelen teille :)


*ei todellakaan mitään sen erikoisempaa panostamista kuin läsnäolo. Se voi olla joskus todella haastavaa, se että osaa vaan olla siinä toisen lähellä aidosti läsnä.

Hah

Ja mites se ystävänpäivä menikään? rakkautta, romantiikka, kukkia, suklaata....ei todellakaan*.

Huomenna tarkoitus lähteä pidennetylle viikonloppulomalle ja eiköhän auto hajoa. muutama kirosana pääs. ihan vaan muutama. kymmenen, sata. Onneksi autoa ei reissuun tarvita, mutta koira oli tarkoitus viedä hoitoon.

Nyt asiat järjestelty niin että koira pääsee hoitoon ja me päästään lomalle. Jee.

Rahaa ei sit lomalla käytetä. Menoja taas tulossa paljon. Eläinlääkäri ensi viikolla, auto ja mitä vielä. Kasa laskuja. On tää aikuisen elämä hankalaa.

Ja mikä huvittavinta - aina kun on tarkoitus lähteä jonnekin tai tehdä jotain erikoista, niin aina sattuu jotain vastoinkäymisiä - meistä riippumattomia. Vissiin ei kannata mitään enää suunnitella/odottaa, ei se kuitenkaan putkeen mene.

Mukavaa ystävänpäivää :)

*työvuorot menny ristiin, aamulla toinen jäi nukkumaan ja nyt ehkä vajaa tunti ehditään nähdä ennen kuin on pakko mennä nukkumaan, jotta aamulla jaksaa töissä käväistä.

Jajajajajaja

Ja mistä sitä aloittaisi?

Viimeksi lokakuussa näytti olevan merkintä täällä. Paljon ja ei mitään on tässä välissä tapahtunut. Tuntui, että syksy ja pimeys vei mut menneessään. Kelasin asioita läpi eikä aikaa ja voimia ollu tänne avautua. Parisuhde koetteli, omaa tilaa halusi molemmat lue: omaa aikaa, meidän koti on pieni ja loppu vuodesta alkoi tuntuun että seinät kaatuu päälle, koska ihan sama minne katsoi toinen näkyi....

Sille asialle on päätetty tehdä muutos ja uutta kotia etsitään. Vaikka tää koti on kiva, on tää auttamatta liian pieni kahdelle aikuiselle ja isolle koiralle. Yksiö hyvällä pohjaratkaisulla ei vaan enää toimi. Samalta alueelta toivottavasti saadaan uusi koti. Molemmilla on omia juttuja, joten välillä saa olla yksin kotona - tekee hyvää, ja tieto siitä että tää on vaan väliaikasta auttaa jaksamaan.

Myönnettiin molemmat, että parisuhdetta on laiminlyöty, toista pidetään itsestään selvänä ja sitä rataa - jossain vaiheessa yleensä niin käy. Vai tietääkö joku suhteen mikä kukoistaa ilman alamäkiä? Asialle päätettiin tehdä muutos ja se on auttanut. Pieniä arjen tekoja ja sanoja - niissä on kummasti voimaa. Ei tarvi mitään spektaakkelimaista muutosta, kun silläkin rintamalla asiat on vähän paremmin. Ihania lappuja toiselle, kosketus, katse. Siinä se, mun resepti arkirakkauteen. Toivottavasti toimii.

Kyllä jotain ns. spektaakkelimaista piti järkätä. Varattiin reissu Tukholmaan, vähän jotain kahden keskistä kivaa.

Opiskelut etenee omalla painollaan, töitä oon tehny ja siihen se mun aika onkin menny.

Kevät tulee ja huomaan nousevani omasta kolostani.

silmät auki ja plääh

Voihan v***u mikä viikonloppu. Eilinen oli jotain niin kauheeta, niin kauheeta et oksat pois. Voiko ihmistä v***ttaa niin paljon kuin mua eilen? En tiiä, mut jos voi, niin en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Kiitos mut tää yksi kerta riittää.

Kaiken kruunasi eilen illalla pöllitty pyörä, sekin ostettu kuukausi sitten. Jos se olit sinä, niin voitko palauttaa! Kaipailtais sitä kovasti.

Jos on vituttanu ja paljon, niin on jotain hyvää kuitenkin siitä seurannut <3 asiat puhuttu halki, oikeilla nimillä. Kerranki. Aukas molempien silmiä. Joo ja kyllä mää siitä tykkään ihan oikeasti, vaikka se on välillä ihan plääh.

Jahkailua

Oon miettiny tätä blogia...erkin sanat omassa blogissaan pisti myös miettimään. Monenlaista on yhteen vuoteen mahtunut. Elämä meni sirpaleiksi, sainkin yllättäen todella nopeasti uuden ihmisen elämääni ja nyt rakennetaan yhteistä elämää ja haaveillaan monesta asiasta. Silti nautitaan siitä perusarjesta ja arkirakkaudesta.

Asiaa on, mut se on erilaista. Jollain tapaa en koe, että tämä on se paikka mihin voin kirjoittaa itsestäni ja tämän hetkisestä elämäntilanteestani rehellisesti. Jollain tapaa en vaan pysty, vaikea selittää. Toisaalta mulla on kova halu kirjoittaa, avautua jonnekin.

uusi blogi kenties. (toisaalta sitäkin on kokeiltu). uudella nimimerkillä ehkä. täysin puhtaalta pöydältä.

Päättäväiset

Ei voi sanoa että viime päivinä ois tapahtunu jotain suurta muutosta tai viimeisen kuukauden aikana...asioista ollaan tiedetty alusta asti kun tähän suhteeseen olemme lähteneet ja niitä kohti ollaan kokoajan oltu menossa. 

Kuitenkin viime kuussa ja nyt konkreettisesti lokakuun alettua, olemme alkaneet muuttamaan asioita määrätietoiseti. Eikö se niin mene et jos jotain oikeasti haluaa, niin niiden asioiden eteen on valmis tekemään töitä. Asioiden muuttamiseen tarvitaan sekä päättäväisyyttä että itsekuria - ettei homma mee jäihin heti ekasta töyssystä.

Tähän asiaan liittyy raha...ylläri pylläri...raha kun ei puussa kasva ja ois ihan kiva et sitä elämässä olis edes jonninverran ja niitä haaveita vois toteuttaa, niin me ollaan alettu elää budjetin mukaan ja pidetään kirjaa menoista. Säästökuuri on siis back. 

Tästä ja tähän liittyvästä asiasta myöhemmin lisää.

Tuuriin

On se vaan ihana. 

Se saa mut hymyilemään ja itsekseen repeilemään. Sitten joskus me mennään Tuuriin, älkää kysykö miksi - hihittelen vaan itsekseni. Kyllä sitä on vaan valmis toisen puolesta melkein mihin vaan - jopa Tuuriin, vaikka oon aina ajatellu etten sinne mene. Ei mulla pitäny olla koiraakaan koskaan, nyt on ja maailman ihanin on.

Hih, silloin ku se aurinko paistaa niin en vois muuta toivoa elämältä. En kyllä niinä pilvisinä päivinäkään toivo muuta, ku ehkä sitä aurinkoa vähän useammin edes jostain pilven raosta.

Vaikka moni muu asia painaa, niin onneksi kotona on nyt toistaiseksi tyyntä. Leijaillaan sen voimalla nyt tovi, jaksaa kummasti painaa asioita.

Ollutta ja mennyttä

Pari viikkoa sitten mietin vuoden takaisia asioita, kirjoitinkin siitä jotain. En kaivannut mennyttä, kävin vaan läpi niitä kipeitä tunnetiloja joita itse koin silloin. Asian pyörittelyyn meni muutama päivä ja sitten se unohtui. Hassua. Niin kipeitä asioita ne minulle oli silloin, mutta en lopulta jaksat niitä märehtiä enää sen kauampaa. Ehkä se kertoo asioiden mittakaavasta, tärkeydestä jne.

Kun on saanut tarpeeksi etäisyyttä on tajunnut niin monta asiaa ja voi vaan todeta, että hitto mää oon niin paljon vahvempi nyt. Ja siitä olen kiitollinen.

Jokaisella suhteella on merkityksensä ja jokainen suhde muokkaa ihmistä jollain tapaa. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta jokaisesta suhteesta voi oppia jotain. ja parasta on jos itsestään oppii jotain. Pystyy myöntämään et vikaa oli myös minussa. Jonku kans ne palaset loksahtaa kohdilleen niin ne hyvät kuin huonotkin.

Pienet asiat

Mulla on monta unelmaa, osa isoja osa pieniä. Osa saavutettavissa osa ei ehkä koskaan. Niiden voimalla jaksaa tehdä muutoksia elämässä, niin että osan edes voi joskus saavuttaa.

Olen saanut paljon asioita ja sivupalkissakin oleva lista asioista joita haluan on aika hyvin ruksittu. Listaa voisi täydentää joku päivä - katsotaan mitä siihen ilmestyy. Vanhoja tosin en halua poistaa, koska on tärkeää muistaa mistä joskus on haaveillut ja nyt ne on toteutunut. Ihania asioita, joista olen kiitollinen.

Kiitollinen olen myös olen tästä päivästä. Alkupäivän touhusin ja tein pikkuaskareita - sain paljon aikaiseksi. Iltapäivällä rauhotuttiin kun muru tuli töistä. Illalla oli saunavuoro (meidän rapussa on sauna, ihanan lähellä!), kauan haaveilemamme saunavuoro...laiskuutta ei oltu kysytty vuoroa ja sitten kun kysyttiin saatiin lauantai-illalle. Voisko olla parempaa ajankohtaa?! Ei. Tai sit se on jotenkin tylsää. Ihan sama, me tykätään :)

Noh, saunassa puhuttiin pizzasta, koska rappukäytävässä oli tuoksunut se ja päätettiin et tehdään vielä iltapalaksi pizzaa. Nam. Siitä se idea lähti, otetaan lauantai-iltojen ns. vakioksi: pizzaa ja sauna, ainakin silloin kun en ole työreissulla tai muuta iltamenoa ei meillä ole. (ja niitä nyt ei kovin usein ole.)

Ah, kuinka onnellinen pienistä asioita voi olla.

Tyyliä tarjolla

Täällä olisi pari tyylivinkkiä tarjolla.

Tai sitten ei. Jokainen saa päättää itse. Vapaasti saa kopioida, en pistä pahaksi ;)

- Boyfriend/Levis 501 tyyliset farkut, joissa polvipussit alkaa olla jo nolouden menettäneet aikaa sitten
- Lenkkarit, siis sellaiset halvat peruslenkkarit marketista
- Musta perusulkoilutakki vuodelta nappi ja keppi

Harkitsin jopa kuvan ottamista, mutta totesin et ei pysty. Hyvä ku pystyin peiliin katsomaan :D Milloin musta on tullut ihminen joka ei mieti miltä näyttää, vaan laittaa ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle kun lähtee koiraa ulkoiluttamaan sateeseen. Onneksi satoi, eikä muita tullut vastaan. No tuskinpa kukaan olisi sen enempää ajatellu miltä mun vaatteet näyttää. Mut tulipa sellainen ysärifiilis vaatteista, eikö se oo tulossa takaisin tai jotain? Tai vielä pahempaa, olisin sopinut lähiostarin pussikaljaporukkaan, sieltä se mun idea tais tullakin :D



p.s. oli mulla tänään ihan siistit vaatteet yliopistolla/keskustassa. mekko + saappaat + musta jakkutakki + musta laukku. legginsit oli ainoat tarjoustalosta, muissa saattoi olla jopa jotain ns. merkkiä...eli ehkä mä osaan joskus pukeutuakin. vai miten se tyyli määritellään?